Paljon penkki?

Niin. Paljon penkki? Se perinteinen kysymys, joka esiintyy erityisesti nuorten miesten keskuudessa. Tähän mennessä olen saanut vastata aina, että korkeintaan oma perse nousee penkistä. Lokakuussa saliohjelman aloittamisen aikaan penkistä alkoi nousemaan tanko ja nyt ihan hiljattain on tangon päihin lisätty hellyyttävän pienet minipainot. Liikuttavaa kerrassaan.

Isot tytöt on kertoneet tangon painavan 20kg. Molempiin päätyihin kun lisää 2,5kg levypainon ja 1,25kg miniminilevypainon niin penkistä nousee tällä hetkellä 27,5kg , KAHDEKSAN KERTAA! Ja pienen lepuutuksen jälkeen vielä toisetkin kahdeksan kertaa. Voi että! :D

Ei näillä vielä lähdetä röyhistelemään teinipoikien keskelle, mutta hitto. Nousee penkistä edes jotain, sen oman perseen lisäksi. Ei sillä, että mulla mitään tavoitteita olisi, mutta oishan se kiva nostaa penkistä sen verran, ettei hävetä tunnustaa. Nyt vielä vähän aika paljon nolottaa. :) Ja in my opinion, tärkeintä on painojen sijaan se, että se oma perse tosiaan nousee siitä penkistä, ja menee sinne salille tekemään, edes jotain!

Terveiset uskolliselle lukijalleni Katrille näiden kuvien muodossa. Todistusaineistoa!

Rohkeasti vaan levypainoa tangon päätyihin, kyllä se siitä!

***
Ja asiasta kukkaruukkuun.

Eräänä päivänä, noin puolitoista viikkoa  sitten, salilla käydessä kyllä hävetti. Väänsin habaa mutkatangolla minipainot (sillon taisi olla 3,75kg) tangon molemmissa päissä. Vieressä oli 3-4 kanssatreenaajamiestä ja 1 nainen. Heistä jokainen "palautteli" sillä välin, kun minä tein omaa sarjaa. Tunsin jatkuvan tuijotuksen ja se häiritsi. Tai ei se nyt häirinnyt, mutta kiinnitin asiaan huomiota. Jäin miettimään oliko mun tekniikka ihan pielessä? Onko joku kirjoittamaton sääntö, että sarjat tehdään yhtä aikaa? Oliko housut väärinpäin (ei ollut, tarkistin!)? Oliko mussa jotain muuta erittäin perustavanlaatuista vikaa? Kenties pipo (koska huono tukkapäivä)? Vai katsoiko jokainen vain säälien minipainoilla habaa pumppaavaa pulkannarukättä?

Tänään väänsin habaa mutkatangolla, 5kg levypainot oli molemmissa päissä. Patti kasvoi niin, että kohisi ja kohta olen ihan hirveä kaappi. Juuri se vaara siinä piilee, kun alkaa naisihminen nostaa rautaa salilla. Eikö?  Siinähän tuijotatte, arvon kanssatreenaajat.  Teen silti omaa juttuani, omalla tasollani. Pipo päässä tai ilman.

***
Edit. Näkyy olevan 100. postaus tässä blogissa! Hiphurraa! Onnea, vaikken tiedä kenelle sitä pitäisi toivottaa. Itselleni vai teille, jotka luette. Onnea nyt silti, vaikka meille kaikille :) 

Aleshoppailua, hyvää treeniä ja selkävamma

Hiphei.

Ruokavalion suhteen ollaan jo lähes normaalissa. Aamu alkoi puurolla ja hesehoukutukset kuittasin kahvilla ja proteiinipatukalla.  Eilinen päivä oli treenistä lepoa, koska vietin klo 14-18 ideaparkissa shoppaillen. Ideaparkissa olin oman lapsen, miehen lapsien ja kummitytön kanssa. Neljä lasta + minä ja lopputulos oli tämä:

Hermot ei mennyt kellään, rahat sen sijaan meni kaikilla. Onneksi myös muilla, kuin mulla. Aika lelukauppa ja urheilukauppapainotteinen oli meidän ostoskärryn sisältö.

Budget Sportista löytyi 3/4 lahkeiset Adidaksen Climalite-treenihousut miehelle, Stadiumista mulle treenivaatetta. Ostoskärryyn eksyi mm. nämä:

Näiden lisäksi ostin myös Niken "lörpän" pitkähihaisen ja  Socin keltaisen aletopin. Treenirytkyt tuli tänään myös testattua aikataulun vuoksi vähän vajaaksi jääneellä jalkarääkkitreenillä ja uudella sh'bamillä.
Uusi sh'bam vaikutti (ainakin jalkatreenin perään)melkoisen  sekavalta. Eiköhän se siitä taas selkene, kunhan käy muutaman kerran.


Ennen salille menoa kävin tekemässä mäkivetoja pulkkamäessä.

Niinhän siinä sitten kävi, että...

Huomenna yritän ehtiä jossain välissä yläkroppatreenin kimppuun salille. Sikäli mikäli selkä sallii. Se on nimittäin K I P E Ä! Edellä olevan kuvan pompun jälkeen laskeuduin suoraan selälleni pulkan takareunan päälle. Nyt on vasen puoli selästä kipeä, alhaalta ylös asti. Koitan hoitaa sitä nyt ensin saunalla ja venytyksillä, sitten kylmägeelillä ja levolla. Ehkä yksi särkylääke voisi kanssa tehdä hyvää.

Minisuksiakin testasin ihan näin paljon. Ja se riitti.

Normi murtsikkasukset pitäisi kaivaa varastosta ja käydä testaamassa, mitenkä suksi tänä vuonna luistaa. Toissavuonna se luisti yhteensä 17km verran. Viime vuoden ainoa hiihtolenkki pyrki (maaliskuussa!) ylittämään edellisvuoden kokonaissaldon ja kertarykäisyllä lykittiin 15km. Ihan ei tavoitteeseen päästy, mutta rakkulat molemmissa kantapäissä oli komiat ja vasemman jalan isovarpaan kynnestä on vasta juuri äskettäin kasvanut hiihtolenkin tuliaisina tullut musta alue pois. :)

Kovin paljoa ei siis tarvitsisi tehdä, että päästäisiin ylittämään kahden edellisvuoden hiihtosaldot. Se tavoitteeksi tälle kaudelle?

Porsaita äidin oomme kaikki! KAIKKI!

Yh. Örh.

Siinä päivän tunnelmat.

Vaikka joulu on mennyt töitä tehdessä, on silti tullut mätettyä oikein perinteinen laatikkoähky, kinkkuähky ja  kanelileipä-ähky. Suklaaähkystä nyt puhumattakaan. Aattoilta töissä oli kyllä oikeastaan aika miellyttävä ja jostain syystä tonttuhoitajapose kuusen äärellä - kuva kirvoitti facebookiin ennätysmäärän tykkäyksiä!

Salille on sentään tullut raahauduttua, vaikka ruokavaliota on noudatettu - ööö - ei ollenkaan. Aatonaaton jalkatreeni meni kohteeseensa niin hyvin, että tänään on eka päivä, kun wc-istuimen renkaan päälle istuminen ei pakota irvistämään ja kiroilemaan. Eilen sulateltiin kinkkuja työkaverin kanssa puoli tuntia spinningsalissa polkemalla ja yläkroppatreenillä. Penkistä nousee nykyään tangon lisäksi jo jotkut minipainotkin (taitaa olla ihan kuule 2,5kg /pää :D). Heijee!

Tänään, tapanina kävin myös salilla. Jalkatreeniin ei vielä koivet taivu, joten juoksin reilu 5km juoksumatolla (paikallaan juokseminen on muuten ehdottomasti typerintä, mitä tiedän!) ja sen jälkeen vajaa puolisen tuntia vielä spinnaten jälleen tyhjässä spinningsalissa, vaikka yksin paikallaan polkeminen tuntui lähes yhtä typerältä. Ja myös näytti.

Salilla tuli havaittua ainakin sellainen tosiseikka, että juoksulenkille olisi mentävä, jos meinaa ensi vuonna taas puolikasta yrittää edes. Hiihtämään kanssa, koska lunta on. Paljon.

Sitä ennen aion palata ruokavalion suhteen ruotuun. Tämä pöhöturvotus on jotain aivan kamalaa! Ja  mennä huomenna ideaparkkiin shoppailemaan. Ostoslistalle nyt ainakin niitä hiertämättömiä alushousuja. Tai ainakin isompia alushousuja, mulle on nimittäin vahingossa päässyt kasvamaan p*rse! Jäätelöpallopakarat on varmasti enää jossain sadantuhannen  sadanmiljoonan askelkyykkykävelyn päässä.

Jouluiloa!

Blogi on ollut joulukuussa aivan hunningolla työkiireiden ja jatkuvan räkäisyyden ja puolikuntoisuuden vuoksi. Treenattu on, mutta työt ja lievä räkäisyys on vienyt mehut niin, ettei ole jaksanut kirjoitella. Korjataan asia heti joulun jälkeen taas.

Nyt kuitenkin kaikille lukijoille erittäin mukavaa, rauhallista tai hauskaa joulua. Kuka millaisestakin tykkää ja ainakin Annalle Dubaihin toivon erittäin aurinkoisia pyhiä. :D

 Oma jouluni on työntäyteinen ja joulutunnelmaan pääsee kaikkina joulunpyhinä omalla työmaalla, niiden ihanien vanhusten kanssa.

Nauttikaa joulusta ja herkutellaa. Kinkunsulatusvinkit sitten käyttöön taas heti välipäivinä!

Tauti nujerrettu?

Eilen aamulla heräsin hymyillen. Olin juuri nähnyt unta (kyllä, luitte aivan oikein!) salilla olemisesta ja yläkroppatreenin tekemisestä. Päätin lähteä kokeilemaan, miltä treeni oikeasti tuntuisi VIIKON salitauon jälkeen ja neljän päivän makaamisen jälkeen, vaikka nenä olikin vielä tukkoinen.Vähän dopingia ( = reseptinuhalääkettä, sisältää pseudoefedriiniä) naamariin ja menoksi.

Tässä kohtaa huomautan, että voitte jättää paasaamatta sydänlihastulehduksesta ja muista kamalista jälkitaudeista. Tiedän kyllä riskit. Olin perjantaina lääkärissä, jossa todettiin korvien olevan ok, nielun olevan siisti, poskionteloiden olevan puhtaat ja keuhkoistakin kuului siistit hengitysäänet. Tauti oli siis normaalia virustautia ja menossa jo pois JA treenasin kevyesti. Kevyet lämmöt, pienemmillä painoilla ja kevyemmin kuin yleensä.

Treeni tuntui hyvältä, ehkä paremmalta kuin aikoihin? Kaikki kulki, mutta maltoin silti pitää treenin kevyempänä ja fiilis sen jälkeen oli aivan mahtava. Siis olin aivan lapsellisen onnellinen siitä, että pääsin ja jaksoin tehdä.

Ruokavalion noudattaminen oli vähän haasteellista flunssan aikana enkä siinä kyllä ihan pysynyt. En ihan läheskään. Ihan rehellisiä jos ollaan, niin karkkia meni ateriankorvikkeena aikamoinen läjä. Paino oli kuitenkin eilen jotain -2,5kg miinuksen puolella, mutta luultavammin kysessä oli joku hetkellinen häiriö ja makaamisen aiheuttama lihaskato. Aamulla oltiinkin sitten sellaisissa karkkihöttölukemissa, jonka syyllistä voidaan hakea peilistä...

Nyt kuitenkin paluu normaalielämään. Yhdestä en silti tinkinyt sairastaessanikaan, ja se on aamupuuro. Siitä on tullut ihan suosikki ja aamupuuro alkaa jopa näyttämään nykyään hyvältä! Joojoo!  Kattokaa vaikka!

100g marjoja

Päälle saman verran raejuustoa ja puuro jossa 50g kaurahiutaleita, 1 rkl pellavansiemenrouhetta (+ mustikkaa) ja 5g lesitiiniä. 

Koko sotku sekaisin ja tarvittaessa päälle tippa-pari steviaa. Namslurps! Nautitaan yhdessä parin-kolmen öljykapselin, monivitamiinin ja d-vitamiinin kanssa.

Ensi viikko tulee silti väkisinkin otettua kevyemmin, sillä kalenterissa lukee kaksi koulutuspäivää Helsingissä. Treenaamaan ehtii siis maanantain lisäksi aikaisintaan perjantaina (torstaina iltavuoro, enkä reissun jälkeen varmaan kykene aamu(päivä)salille?). Loppuviikosta saan ihanan vieraan ja hänen kanssa luvassa on varmasti myös yhteistä treeniäkin. <3

Muuten viikonvaihde on mennyt vähän kaikenlaisen extran parissa. Työpaikan pikkujoulut jäi sairastamisen takia väliin (sinänsä ei harmita, eipä tullut tissuteltuakaan!), mutta vein eilen lapset katsomaan Robin-elokuvaa. Lippa vinossa mentiin Robinia fanittamaan kahden pienimmän kanssa siis. Onhan se, äidinkin mielestä, ihan erilutunen nuori mies.

Tänään luvassa onkin nuorimman ja tuoreimman kummilapsen ristiäiset. Ihan näillä näppäimillä täytyykin alkaa valmistautumaan. Pitkät hiukset työllistää, vaikka muuten tykkäänkin näistä ihan sikana paljon. Muutama teippiosio (kaikki niitä "ylimääräisiä", jotka sain tekijältä) on irronnut, mutta kaikki tukkukauneutta.comista tilaamani hiustupsut teippeineen on pysyneet kuin tauti, vaikka välillä harjaan aika rajuin ottein... Tilasin kyseisestä liikkeestä lisää teippiä ja eilen kiinnitin irronneet osiot takaisin. On kyllä vaan tosi näppärää, vaikka vähän piti kouluttaa 10-vuotiasta tyttöä takaraivon osioihin auttelemaan. Muistattehan myös alekoodin tukkukauneutta.comiin!

Uusia jäseniäkin oli ilmaantunut. Kiitos kiitos! Kymppitonnin klikkauksien kunniaksi äänestettiin myös uutta ulkoasua. Lupaan 30 jäsenen jälkeen uudistaa ulkoasua, joten nyt vaihtelunhaluiset anonyymilukijat, klikatkaahan jäseneksi. :)

Treenejä tähän mennessä - nolla!

Viikko on siis jatkunut siihen samaan malliin, kun se alkoikin. Pää on täynnä räkää, aivastelen ja yskin tauotta, eikä mikään määrä nuhalääkettä, kuumaa juomaa ja vitamiiniä tunnu auttavan. Testiin on otettu myös kuuluisa flunssannujertaja, ö-vitamiini (suklaa), joka on myös tähän tautiin tehottomaksi osoitettu. Korkkaan kohta pullon vodkaa ja terästän sillä glögiä, pe*kele!

Tämä olo, viltti ja sohvannurkka on jo niin nähty. Mä haluan salille, töihin ja kuntoon! Tänään olisi ollut in body- kehonkoostumusmittaus. No. Tällä hetkellä koostun 99%:sti limasta ja olen täynnä räkää, joten se jäi väliin. Huomenna olisi ollut työpaikan pikkujoulut, jotka jää nyt nekin väliin.

Huomenna on herättävä klo 7 jälkeen pommittamaan työterveyden ajanvarausta, josko joku lääkiksen käynyt keksisi jonkun taikakeinon levon ja oireenmukaisen hoidon lisäksi, jolla saataisiin nainen kuntoon.

Sunnuntaina on tuoreen kummipikkuisen ristiäiset ja siihen mennessä on PAKKO OLLA kondiksessa. Viikon treenisaldo jääneekin nollille tällä menolla, koska tauti ei ole antanut pienintäkään viitettä helpottamisesta. :(

Treenitaukoa!! OMG!

Viikonlopun hyväntuulisen flown jälkeen pudotus oli kamala, kun sunnuntai-iltana havainnoin pientä karheutta kurkussa.  Sunnuntaina ehdin yli 5h autossa istumisen lisäksi kuitenkin 45min venyttelytunnille, joka tuli taas todellakin tarpeeseen.

Maanantai aamuna heräsin kurkku kipeänä. Edessä oli iltavuoro, joten torkuskelin koko aamupäivän ja keräilin voimia. Iltavuoro oli yhtä hässäkkää ja loppuillasta alko nousta lämpö. Olo ei ollut kovin kaksinen. Paine selviytyä seuraavana päivänä töihin oli kova, koska miehityksessä oli vajausta jo muutenkin. Vaan ei se auttanut. Tauti kaatoi sänkyyn. Kurkku ei enää ole niin kipeä, mutta nyt riesana on pään täydeltä räkää, hakkaavaa yskää ja aivastelua sekä kuumetta. Lepoa ja oireenmukaista hoitoa siis.

Päivä onkin mennyt näissä merkeissä:

Päivän ainoa piristys tuli tekstiviestistä, joka kertoi tilaamieni uusien farkkujen (-50%!!) saapuneen. Farkut oli ehkä aavistuksen reilummat, kuin muut samankokoiset ja saman merkkiset, mutta toisaalta, kiva ettei ihan kaikki farkut soi päälle laitettaessa.  Myös jokin aika sitten tilattu G-starin takki on päässyt tulikasteeseensa, nyt kun saatiin talvi ja kunnon pakkaset. Aivan mahtava. Ei kyllä palele se takki päällä. <3

Seuraavan postauksen piti kertoa ruokavaliosta ja sen vaikutuksita, mutta vähän valittamisen puolellehan tämä postaus meni. Varsinkin kun tänään en aamupuuroa lukuunottamatta ole saanut mitään muuta ruokavalioon kuuluvaa alas. Tuloksiakin on syntynyt. Puolessatoista viikossa höttöä on hävinnyt 1½kg verran ja turvamarginaalia kriisipainorajaan on jo lähes saman verran. Fiilis on ollut hyvä, jaksannut treenata ja tehdä, eikä lipsuminen ole käynyt mielessänikään. Ennen tätä tautia. Sunnuntai-illan kokkaushetki muistutti etäisesti saarioisten liukuhihnaa... Onneksi pöperöt maistuvat kuitenkin noin 150% paremmalta, kuin esikuvansa valmistamat einekset. 

Ruokavalio menee jotakuinkin näin, sen tarkempia määriä paljastamatta.  

Aamupuuro: Kaurahiutaleita, pellavarouhetta, raejuustoa, marjoja

Lounas: Kasviksia, riisiä/täysjyväpastaa/quinoaa, broilerinfilettä, salaattia

Välipala: Rahkaa / marjoja tai raejuustoa ja marjoja

Päivällinen: (syödään treenipäivinä vasta treenin jälkeen) vähän isompi setti samaa tavaraa, kuin lounaalla

Iltapala: Munakas (4valkuaista + 1 kananmuna) + keittokinkkua tai raejuustoa + marjoja

Treenipäivinä lisäksi proteiinia + banaani. 

Lisäksi lisäravinteita, vitamiinit, sinkit, magnesiumit, öljyt jne...

En tiedä, onko tämä nyt kropan keino reagoida muuttuvaan ruokavalioon, kun tauti kaatoi sänkyyn, mutta toisaalta tämä on minulle myös hyvin tyypillistä. Saan flunssan aina, kun teen jonkinlaisen elämäntapamuutoksen. Aloitan tupakoinnin, lopetan tupakoinnin, laihdutan, lihotan, treenaan, pidän lepopäiviä, you name it. Aina iskee tauti. Viime talvena niitä oli kuukauden välein ja asiaa tutkittiin myös yksityisellä lääkäriasemalla. Lepoa ja oireenmukaista hoitoa siis. Toivottavasti menee pian ohi!

Marraskuun yhteissaldo oli n. 28treenituntia ja 32toimintoa. Ihan ok kuukausi! 

Nyt voi sitten jättää paranemissäteitä ja tsemppejä nopeaan toipumiseen ihan hurjasti. En jaksais millään sairastaa kovin montaa päivää!

Off Topic - postaus vol. 2: Keikkaa pukkaa

Huh. Viikonloppu on ollut aika menontäyteinen. Töiden jälkeen perjantaina lapsi hoitoon, kotiin syömään ja laittautumaan ja menoksi.

Eilen lähdin siis kaverin kanssa uhmaamaan tuulta ja tuiverrusta ja ajoin Hyvinkäälle katsomaan Patajätkä-yhtyeen keikkaa. Mies soittaa siis rumpuja kyseisessä yhtyeessä ja pääsin pitkästä, pitkästä aikaa mukaan keikalle. Tästä puolison harrastuksesta mukana elämisestä onkin jo jossain aiemmassa postauksessa mainittu. Rumpuja en vieläkään soita, mutta kamera tuli mukaan, ja muutama (huono) kuva tuli pojista otettua. Vika oli kuvaajan lisäksi myös valaistuksessa, joten silkkaa sutta ja sekundaa syntyi. Onneksi kuvaaja oli sentään aivanperhananhyvännäköinenmuija. :D - Laitetaan nyt silti nuo omakuvat pienimpinä, vaikka uudesta tukasta tykkäänkin ihan älypaljon. :)

Vasemmalta: Kalle Saarelma (basso), Miikka Henriksson (kitara, laulu) Pasi Kuitunen (rummut) ja Karo von Rutenhjelm (koskettimet, taustalaulu)

Patajätkä koostuu siis neljästä nuoresta (?), komeasta ja taitavasta muusikosta. Soitto sujuu tanssimusiikista bilemusiikkiin ja taipuu pojilta vaikka rockimpikin setti. Vaikka vedänkin nyt armottomasti kotiinpäin, niin lämpimästi suosittelen silti. Soittotaidon lisäksi pojat on erittäin mukavia. Vahvinta mitä keikan aikana näin juotavan taisi olla ravintolassa ties kuinka monta tuntia seisonut kahvi. Liittäisin riemuksenne videonkin, mutta tekniikka ja minä ei taaskaan olla väleissä. Ehkä video tupsahtaa siten, kun tähtipölyn määrä ilmassa vakiintuu optimaaliseen ja tuuli tuivertaa täsmällisesti oikeasta suunnasta ja kaikki taivaankappaleet ovat kompensaatiossa keskenään. Patajätkä löytyy myös fb:stä, jos joku haluaa tarkemmin tutkiskella.Siellä voi ehkä toimia videotkin. Ehkä.  Bändin kotisivut on päivityksen alla.

Hah! Sain videon ladattua Youtubeen! Kuvan- ja äänenlaatu suoraan Canon 500D:n ja tärinä johtui allekirjoittaneen heikoista käsivoimista kannatella kameraa vakaasti paikallaan. 

Tänään leikin aamupäivällä olevani yhä taitava parturi-kampaaja. No. En ole, mutta uskalias kaveri sai kuitenkin kätteni jäljiltä pikkujoulukampauksen. Hiusten näperteminen on toisinaan kyllä tosi hauskaa, ihan harrasteena. Sen jälkeen ruuanlaitto ja lauantaisali ihanasti yhdessä miehen kanssa. Vähän kiireellä kotiin, saunaan ja taas naama nätiksi ja kohti Fresnoa ja Verkatehdasta. Fresnossa syötiin hyvin (ja joinkin, ihan yhden kuivan omenasiiderin! Aatella!) ja Verkatehtaalla viimeisteltiin vatsalihastreeni nauramalla Sami Hedbergin stand up- keikalla.

Takana on siis ollut paljon mukavaa tekemistä yhdessä puolison kanssa ihan kahden. Huomenna treenataan istumalihaksia ja haetaan pikkumies hoitopaikastaan Joutsasta. Varmaan pitää illalla yrittää ehtiä salille jonkinlaiseen jumppaan, koska maanantaina ja tiistaina on iltavuorot ja aamutunnit on rajallisia. Huomenna lupaan tehdä enemmän treenistä ja uudesta ruokavaliosta ja sen fiiliksistä kertovamman postauksen. Tämä on ollut nyt ihan asian vierestä tämän viikon. Oon silti käynyt treenaamassakin. Joku roti sentään. :D

Ja tämä joulukuun eka oli muuten historian ensimmäinen, etten avannut omaa suklaista joulukalenteriani. Mukava yksityiskohta suhteistani suklaakalentereihin on myös se, että ensimmäisen kerran onnistuin avaamaan kalenterin luukku kerrallaan ollessani kypsässä 17-vuoden iässä. Minä olen siis esimerkki malttavaisuudesta ja kärsivällisyydestä. Ja nyt. 30-vuotiaana, suhteemme suklaakalenterin kanssa on katkennut!

Postaus on nyt melkoinen sillisalaatti. Välillä elämä on muutakin kuin jumppatrikoita ja sykelukemia. Hyvä niin. Näissä sekavissa merkeissä mentiin tämä viikko ja ensi viikolla taas tutummat, joskin varmasti yhtä sekavat  kujeet. Ja muuten.  Inbody- kehonkoostumusmittauskin!

Kuinkas teidän viikonloppu on sujunut?

Off topic: Turhamaisuuspostaus ja ALEKOODI!

Jossain sivulauseessa on ehkä tullut mainittua, että meneillään on hiustenkasvatusprojekti. Tavan mukaan hius kasvaa n. sentin kuukaudessa, joten lyhyiden hiusten kasvattamisessa takaisin pitkiksi menee aikaa. Paljon aikaa.

Turhamaisuuspuuskissani halusin nopeuttaa prosessia hieman. Toisaalta siksi, että pääsin taas näkemään ja kokemaan, miltä se näyttää ja tuntuukaan olla pitkäkutrinen (--> kannattaako kasvattaa edes...) ja toisaalta siksi, koska KAIKKI HETI MULLE NYT!

Sunnuntaina reilu 3h unta, aamupuurot napaan ja kohti Jyväskylää. Pikainen treffaus nioben kanssa ja lapsi hoidosta ja kaverin luo hiuksia kasvattamaan.

Kas noin.

Lopputulos on yllättävän luonnollinen siihen nähden, että lyhyeltä puolelta omat hiukset on vain noin korvan alareunaan asti pitkät. Kyseessä on siis teippipidennys, jonka laittaminen on helppoa kun noudattaa yksinkertaisia ohjeita ja huomioi muutaman hiustenpidennyksen perusasian.

Hyvällä hoidolla teippipidennys kestää 2-3kk! Itselläni tähän pidennykseen meni 2pkt 40cm pitkää hiusta, jossa teipit oli valmiina. Yksi pakkaus sisältää 20kpl 4cm leveitä hiusosioita, jotka yksinkertaisesti teipataan oman hiuksen tyveen kiinni kerroksittain ja fiilis on, että ehkä näin lyhyeen olisi saanut olla puoli pakettia lisääkin hiusta.  Itselleni teipit laittoi tuttu hiusalan opiskelija harjoitustyönä, mutta ei se mitään rakettitiedettä ole, vaikka paras asiantuntijuus onkin toki alan ammattilaisilla.

Hiukset tilasin tukkukauneutta.comista ja kyseisen liikkeen palveluita  ja tuotteita voin omakohtaisella kokemuksella suositella. Ilokseni saan jakaa teidän kanssa myös ALEKOODIN!

Alekoodilla Q8619T3D siis  31.5.2013 saakka -10% alennus kaikista tukkukauneutta.comin tuotteista! Tukkukauneutta.comista löysyy hiustenpidennystarvikkeiden lisäksi myös kynsitarvikkeet, kynsikoristeita, kynsilakkoja ja erilaisia meikkitarvikkeita ja -tuotteita. Bling Bling!

Muistattehan myös tukkukauneutta.comin hiljattain avatun myymälän Helsingissä, osoitteessa Kalevankatu 55. :) 

***

Uuden tukan kanssa treenaamista pääsen testaamaan vasta tänään. :) Pari lepopäivää siis on pakon edessä tullut lauantain kotitreenin jälkeen. Ruokavaliouudistuskin on saanut nesteet liikkeelle ja vaaka näytti tänä aamuna -1,2kg perjantaista. Hurja on tahti, mutta onneksi tiedän, että kyllä se siitä rauhottuu ja normalisoituu, kunhan nestelasti on kaikonnut.
 

...'cause I'm TNT... I'm dynamite!

Nyt tuntuu lähes rikolliselta päivittää tällainen päivitys kesken yövuorojen, kaiken sen parjaamisen jälkeen, mitä olen niistä pitänyt. Kuinka ennen, jälkeen ja niiden välillä maailma on huono paikka elää ja teen vähintäänkin kuolemaa.

8-15:40 unta ja olen kuin uudesti syntynyt. Harmi vaan, että kun nukkuu päivästä n. 8h ja on töissä työmatkoineen n. 11h, niin vuorokauteen ei ihan hirveästi jää aikaa muille aktiviteeteille. Siksipä pitääkin olla erityisen tehokas, jos aikoo tehdä treenin, ruokaa, syödä x 2 ja värjätä hiukset ja ehtiä hetki chillata ennen yövuoroa + käydä kaupassa.

"Aamupuurot" naamaan klo 16. Raejuusto oli päässyt loppumaan. Se lähestulkoon aiheutti kriisin, mutta siitä selvittiin silti. Seassa oli paahdettua pellavaa rouheena ja mustikoita. Muutaman tipan steviaa heitin perään raejuuston puuttuessa ja ah. Makuelämys oli täydellinen. Annoksen esteettisyydessä on ehkä vielä petraamista.

Mietin, että hirmuisesti tekisi mieli salille.  Koska käytettävissä olevat tunnit oli tänään erityisen rajallisia, kiskaisin treenitopin niskaan ja shortsit jalkaan ja ajattelin soveltaa kotona löytyvillä välineillä jonkinlaisen yläkroppatreenin.

Tähän pystyttiin:
Lämmittely:
Heilautuksia 8kg kahvakuulalla 20/käsi, yhteensä n. 120toistoa.

Penkkipunnerrus
8kg tanko + 11,5kg x 12
8kg tanko + 13,5kg x 10 + 8 + 8

Pull over käsipainolla 4 x 12

Olkapäiden nostot 8 + 6kg kahvakuulat käsissä, välillä vaihto. 3x16

Siinä se on sitten myös se meikitön kauheus yövuoron jälkeen...

Pystypunnerrukset 6kg kahvakuulalla

Hauiskääntöjä käsipainolla 4 x 12

Ranskalainen punnerrus 6kg kahvakuulalla  4 x 12

Triplasoutu ja soutu levytangolla  8kg tanko + 10kg

Aikaa meni 49min ja sai tuntuman.Hiusväriä sekoittaessaä käsivarret tuntui hyytelöltä.

Ja lopuksi hiusväri päähän ja ruuanlaittoon. Ja suihkun jälkeen aherrus palkitaan herkullisella ruualla ja hetkellä sohvalla.

En tiedä johtuuko tämä räjähtävä tunne nyt hyvistä unista vai hyvästä ruuasta, mutta ai hitsi. Nyt on hyvä Flow! Jatkukoon se myös koko työyön ja vielä huomisenkin!

Ruokavalio ruotuun vol. 2457

Nyt on käyty hakemassa ruokavalio-ohjeet ja palaute ruokapäiväkirjasta. Oli kyllä varsin kivaa mennä ravinto-ohjaukseen aivan järkyttävän yövuoropöhöturvotuksen kanssa. Purkillisella Candy Kingin irtokarkkeja ei varmaan ollut mitään tekoa asian kanssa, eihän? Oumaikaad, mikä jenkkapöhö!


No, ihan hirveitä moitteita ei tullut, mutta jotain kuitenkin. Ja periaatteessa, kyllähän mä olen tiennyt, miten pitäisi syödä... Noin teoriassa. Nyt on vaan helppo  helpompi noudattaa, kun joku muu on laskenut määrät valmiiksi ja aikatauluttanut syömiset. Mutta siis aika normisettiä. Kaurapuuroa raejuustolla ja rahkaa, lihaa, kanaa ja kasviksia. Lisäravinne-suosituksia tuli kanssa ja niihin pitää perehtyä ja hankkia. 

Näin mennään nyt pari viikkoa ja katsotaan mihin suuntaan kääntyy. Ruokavaliota tarkennetaan sitten tarvittaessa. Samalla sain "kaupan päälle" uuden, jonkin verran päivitetyn saliohjelman. Yeah!


Nyt jos nukkumatti on suotuisa huomenna, voisi ehkä huomenna yrittää käydä yläkroppatreenin tyyppaamassa. Sunnuntai meneekin Jyväskylään ja takaisin ajaessa. Jyväskylästä pitäisi palata takaisin kirjaimellisesti sitten tukka hulmuten...

Hyvää viikonloppua teille. Meikä painaa duunia taas yöt läpeensä!

Kaksi asiaa, joista ei vaan puhuta

...paitsi nyt.

Tähän kohtaan varoitus, seuraava teksti sisältää asioita, jotka ei todennäköisesti sovi miehille herkemmille...

Ensimmäinen on urheiluvamma, joka syntyy spinningpyörästä, kovasta satulasta ja hikisistä, hipstermallisista alushousuista. Ei. En postaa teille kuvaa tästä urheiluvammasta, ei tarvise huolestua.  Toinen on se treeni, joka liittyy sinne lähes samalle alueelle, jonne edellämainittu urheiluvamma on syntynyt.

Ensimmäisestä johtuen olen aloittanut mission löytää hiertämättömät treenipikkarit. Suosituksia? Tällä hetkellä ehdottomasti nounou on sekä Björn Borgin että Piecesin hipsterit puuvillasekoitemateriaalista, ainakin, jos aikoo treenatessa polkea kovalla satulalla, mutta mitä sitten. Keinokuitua? Pitsiä? Stringiä? Pelkät treenitrikoot? Jos urheilurintaliivien Mercedes, Porsche ja Audi on Shock Absorberit, niin mikä on alushousujen Ferrari? Kunto plus on näemmä testannut senkin tärkeän tiedon.

 Alla olevan kuvan kalsarit ei kyseisessä mittelössä varmastikaan pärjäisi.

Kuva täältä.

Toiseen asiaan havahduin töissä. Tiedättehän tilanteen. Vähän hässäkkä päivä. Kiirettä. Ihan kauhea pissahätä. Mä tosta pari lääkettä vielä vien ja sit meen vessaan... Ja sitten se tulee aivan yhtäkkiä... Aivastus! 

Vaistomainen reaktio aivastuksen jälkeen oli vilkaista alaspäin, kastuiko työhousut (Eivät kastuneet!  Tämän halusitte tietää - juu. Aivan varmasti!) ja sen jälkeen ennen  lääkkeiden viemistä vessaan.  Tilanne kuitenkin herätti sen verran, että ehkä osaksi treeniohjelmaa pitää muistaa aktiivisemmin ottaa myös niiden lihasten treenaus. Siis muutenkin kuin käytännönharjoituksien parissa... 

Vinkkejä treeniliikkeisiin on netti pullollaan. Esimerkiksi täältä löytyy jo paljon.

Haastankin nyt kaikki yli ja alle 30-vuotiaat naissukupuolta edustavat bloggaajakollegat sekä pohtimaan vakavasti pikkuhousuasiaa että huomioimaan myös sen lantionpohjanlihasten treenin nyt erityisen huolella. Itse ainakin tunnustan kyseisen treenin olevan melko satunnaista...

Kuva täältä.

Muuten treenit on olleet takkuisia. Johtuuko sitten Duramaxin puutteesta vai alle poljetuista spinningeistä, mutta eilen ei lähtenyt yläkroppatreeni ja tänään tökki jalkarääkkitreeni.  Molemmat vein kuitenkin läpi asti, vähän tosin jouduin painoista paikoin tinkimään, että sain puhtaat sarjat. Oiskohan venyttelyn ja levon paikka? Lepoa tuleekin, koska on taas huomisesta alkaen 3 x yövuoro edessä ja sen treenivaikutushan me jo tiedetään...

Ruokapäiväkirjat neljältä päivältä on lähetetty ravinto-ohjaajalle ja perjantaina menen kuulemaan mitä se Pia on minulle keksinyt ja millaista palautetta saan. Jännää!

Arvontalaulu raikaa...

Tiedättehän sen, että aina ei mene kaikki niin kuin Strömsössä... Ei mene tosiaan ei. Jostain syystä nukuin viime yönä käsittämättömän huonosti. Ensinnäkin, menin nukkumaan liian myöhään. Toiseksi en osannut nukahtaa, koska mies oli keikalla. Ja kun vihdoin nukahdin, heräilin tämän tästä.  Heräsin sekä miehen tekstiviestiin ja hänen kotiutumiseen ja ainakin kolme kertaa sen jälkeen. Kelloi soitti klo 6 ja mä olisin maksanut mitä vaan, jos olisin voinut jatkaa unia.

Epäluuloinen treenaaja

Työpäivän jaksoin kuitenkin ihan ok, meni yllättävän nopeastikin. Sää ulkona oli aivan... no sieltä. Ei yhtään tehnyt mieli mennä juoksemaan. Ei huvittanut, satoi vettä. Väsytti. Mies lähti taas keikalle, mä istahdin sohvalle. Hetki sen jälkeen, kun olin refreshannut facebookin etusivun kahdennenkymmenennen kerran päätin, ettei tämä väsymys ainakaan sohvalle juuttumalla hellitä. Vaihdoin treenikamat niskaan ja lähdin salille, vaikka fiilis oli vähän "mitähän tästäkin oikein tulee". Ulkoilemaan pääsi uusin treenitoppini, joka tuli Fit4Yousta jokunen aika sitten. Aivan ihanan pehmeää ja hyvin istuvaa materiaalia. Tykkään!

Salilla tapahtuikin sitten seuraavanlainen ihme.

JUOKSIN! Kuvanlaadusta saatte kiittää ihan minua itseäni. Mainittakoon vielä, että tämä oli eka kerta ikinä, kun juoksin metriäkään juoksumatolla. Alku piti ottaa rauhallisesti totutellen, mutta lopulta uskalsin ihan kunnon hölkkävauhtiakin. Sykkeet oli. Nojoo. Ne oli just sellaiset, kun niiden voi olettaakin olevan lähes 2kk juoksutauon jälkeen. 25min, alkuun ja loppuun reippaasti kävellen, 3,3km ja avg HR 159. Pidempään en kehdannut mattoa pitää varattuna, mutta ehkä tästä lähtien otan lämmöt juoksumatolla? Ellei sitten käy näin...

Treeni oli hyvä. Aikaa meni liki pari tuntia alkulämmittelyineen ja palauttavine venytyksineen, rapiat 620kcal ja aivan mahtavaa tehdä kiireettä, ilman ruuhkaa ja rauhassa. Normi jalkarääkin lisäksi tein vielä vähän Fustrasta tutuksi tulleita takareisiliikkeitä (lantionnostoa), vatsoja, hooveria ja vinoja vatsoja kahvakuulan kanssa. Tuli hikikin.

Treenin jälkeen tyyppasin Star Nutritionin Cookies & Creamia rasvattomaan maitoon sekoitettuna ja ai vitsi se oli hyvää!

Kotiin päästyä sauna, arvontalipukkeiden askartelu (heitin ne mielikuvituksellisesti hattuun) ja kalsarikalle onnetar töihin.

Vinosta videotallenteesta huolimatta siis onnetar suosi Turtle on the run-blogin historian ekassa arvonnassa JENNIÄ! Onnea voittajalle! Jenni voisi pipon halutessaan laittaa tiedoksi väritoivetta sekä päänympärysmittaa. Mallistakin saa esittää sen verran toivetta, että haluaako lörpän vai päänmyötäisen. Muunlaisiin hienouksiin ei mun taidot taivu. :)


Kuvia ja videotallennetta katsoessa voi nokkelasti päätellä, että huomenna ennen iltavuoroa on syytä pitää siivouspäivä. Hyi olkoon!

Nyt aion kuitenkin herkutella porkkana, kurkku ja paprikasuikaleilla ja dipillä ja ottaa rennosti hyvän jalkareenin jälkeen.

Toivottavasti teilläkin on ollut mukava viikonloppu. <3 

Juoksuaika lähenee!

Nyt alkaa tuntumaan siltä, että Espoon koitoksesta on toivuttu sen verran pitkään, että lenkkitossut eteisen nurkasta alkaa huutelemaan kutsuvasti. Tässä juoksemaan lähtemistä pohtiessani olen miettinyt, mikä siinä onkin että puolikkaan juoksemista seuraava juoksulenkki venyy taas marraskuulle? Sama homma kävi viime vuonnakin, jolloin ensimmäinen puolimaratonin jälkeinen lenkki on heitetty 13.11.2011.  Lataako siihen puolikkaalle valmistautumiseen kuitenkin sensorttisen henkisen paineen, että juoksu jää suorituksen jälkeen hetkeksi ihan siitä syystä, vai mikä vinksahdus mulle oikein aina käy?  Onko kenelläkään muulla vastaavanlaista "oiretta" havaittavissa? Melkein jo meinasin mennä lenkille tänään, mutta Garminista oli akku loppu ja niobekin juoksee vasta huomenna. Jos lenkki toteutuu, niin sehän tietää myös sitä, että huomenna on arvontapäivä! 

Arvonnan huippupalkintona on nyt ainakin siis omin pikku kätösin askarreltu pipo talven lämmikkeeksi ja lisäksi tarjoan voittajalle kanelipullat. Voi olla, että heitän kyytiin vielä jotain muutakin, jos sattuu jotain sopivaa vastaan tulemaan.

Ravinto-ohjausta varten olen pitänyt ruokapäiväkirjaa ja ostin jopa pari viikkoa käyttöoikeutta kalorilaskuri.fi- palveluun. Herkuttomat on lipsunut, koska teki eilen ihan mielettömästi mieli jotain hyvää. Onni onnettomuudessa oli, ettei kotona ollut mitään. Kävin kaupassa ostamassa leivontatarpeita ja samalla ruokatarpeita. Porkkanakakun paistumista odotellessa tein ruokaa ja sen jälkeen, kun nälkä oli taltutettu, ei porkkanakakku maistunutkaan kuin yhden palan verran. Iltapalan aikaan valinta oli jo helppo.

Treenit on kulkenut, tosin takaolkapäätreeni sai kovan kolauksen, kun salin pec deck-laite oli heilahtanut epäkuntoon. Onneksi saliohjelman tehnty Pia asian huomasi ollessaan ohjaamassa jotain toista onnekasta. Minä en pystypunnerruksien jälkeisen poltteen jälkeen ensin edes tajunnut mitään. Tosin, hetkeä aikasemmin olin kyllä ihmetellyt, että rintalihasliike tuntuu normaalia helpommalta. Luulin lihaksieni kasvaneen, erehdyin. :D

Tänään oli tarkoitus urakoida aerobista 1½h spinningin ja zumban merkeissä, mutta harrastin niin antaumuksella eläinrääkkäystä, etten millään kyennyt. Minullahan on siis ensi helmikuussa 14 vuotta täyttävä kalmanhajuinen karvakorva, jota tasaisin väliajoin kidutan kaikenlaisilla hoitotoimenpiteillä. Tänään oli vuorossa Ten years younger - henkinen nuorennusleikkaus. Ja johan taas tassu nousee kevyesti.

Fitnesstukusta tuli tilattua vähän lisää proteiinijauheita. . Tällä kertaa tilattiin Whey 80 - vaniljan makuisena, joka on rasvattomaan maitoon sekoitettuna jopa hyvää. Tilattiin myös Cookies & Cream- makua, jota on myös kehuttu. Gourmet Pro piti tulla tuplasuklaana, mutta näppäilyvirheen takia tulikin minttusuklaata. Edellinen Whey 80- minttusuklaan makuisena meni roskiin, joten odotukset ei ole kovin korkealla.  Kaupan päälle tuli t-paitoja, joita ei välttämättä koskaan tule käytettyä...

Duramaxit menivät myös loppumaan, joten jotain aminohappovalmistetta pitäisi kanssa ostaa, uusi tilaus pitää siis laittaa ihan hetikohta taas. Suosituksia saa jakaa! 
 
Aamulla pullistelin myös peilin edessä ja otin noloja pullistelukuvia myös. Noloja siksi, kun ei ole mitään pullisteltavaa. Kuvien etäisyys, kuvakulma ja käden asento on eri kummassakin kuvassa, joten vertailukelpoisia eivät ole. Vertaillaan nyt silti vähän. Ihan pienenä. Oikea käsivarsi ei ole tuotakaan vähää vertailukelpoinen, se on ihan onneton, jäätynyt pulkannaru. Sinänsä ihme, koska olen oikeakätinen, mutta ehkä se on sitten jotain peruja siitä aivoinfarktista sitten?

Missään muualla ei sitten mitään näykkään. Painokin vaan sinnikkäästi alkaa sillä väärällä kymmenluvulla. No niin. Saatiinhan samaan postaukseen sekä tunnustus herkuttelusta ja vielä perään vinkumista siitä, miksi painoa on liikaa... Menenkin tästä katsomaan löytyisikö peilistä joku, ketä tästäkin vahingosta voisi taas syyttää. :D

Mukavaa viikonloppua teille. Mä vietän omani työn parissa. <3 Huomenna arvotaan, joten osallistukaahan innolla! 

Niin. Tarviiko sitä muuta sanoakaan.

Kuva: täältä

Ravinto-ohjaukseen!

Nyt se on päätetty. Otan pariksi kuukaudeksi itselleni ravinto-ohjauksen ja  nettituen piiskauksen Pialta. Projekti alkaa sillä, että pidän ruokapäiväkirjaa 4vrk ajalta ja täytän ravitsemukseeni liittyvät esitietolomakkeet. Sen jälkeen Pia laatii ruokavalion, jossa on huomioitu perusaineenvaihduntani, liikuntamääräni, tavoitteeni ja rajoitteeni ja johan alkaa tuloksia syntyä. Toivottavasti.

Vapaa viikonloppu on mennyt mukavissa merkeissä perheen kanssa. On vietetty aikaa yhdessä, käyty kylässä kaverin luona. Kaverin luona tein tuttavuutta 32kg kahvakuulan kanssa enkä meinannut moista möhkälettä saada pois sylistäni, kun se siihen kivasti aseteltiin. Väri onneksi matchasi kivasti housuihin, niin ei silmät alkanut särkemään. Tyyli ennen kaikkea!


Käytiin myös kirjastossa edistämässä perheen pienimmän pimputteluharrastusta ja heijeah. Osasin vetästä ukkonooan ja pienen pienen veturin. Ihan tosta noin vaan. Värikoodeilla... Ei ole pikkumiehen musiikki-innostus ainakaan geeneissä ja verenperintönä ei ole tullut kyllä tippaakaan helpotusta soitonopettelun urakkaan.

Käytiin myös lauantaina miehen kanssa salilla jossa mulla vuorossa oli yläkroppatreeni. Yläkroppatreenin tein tunnollisesti ja vähän lisäksi vatsoja miestä odotellessa. Poika oli mukana ja hieman ennen kotiinlähtöä lapsiparkissa yksin hengailu alkoi kyllästyttää ja pitihän se pikkumiehelle näyttää miten sataviiskytkiloa nousee. Ei se helpolla noussut, kuten kuvasta voi kuka tahansa päätellä, mutta nousi se. Toistoja kykenin tekemään viisi. Ei oteta tätä tavaksi, ei se niin kivaa ollut.

Oma yläkroppatreeni meni ihan ok. Salin peilissä näytti taas perkeleellisen hyvältä, mutta kun mies otti kännykän käteen ja nappasi kuvan, niin *simsalabim* - kaikki peilissä näkyneet lihakset oli tiessään!!

Viikonlopun sixpack!?

Ja mä voin vaikka vannoa, että peilissä näkyi pyöreät olkapäät, levenevä selkä, kapeaä vyötärö ja aavistuksen piirtyvät hauikset. Ehkä menetin kesken pystypunnerruksen tajuntani tai nukahdin ja näin unta...

Pikkumies leipoi lauantai iltana piparia ilmeisesti Robinia hyräillen, koska mun sy-sy-sydämestä puuttuu palanen... Ja kas niin meillä oli loppuviikonlopuksi miellyttävä korvamato!

Isänpäivän kunniaksi mies sai aamiaisen vuoteeseen, joten tuli lellittyä perheen iskääkin.

Lahjaksi tuli tiskirätti (ja se saliohjelma + ohjaus, joka onkin ollut jo kovassa käytössä), joten siivouspäivä tuli sunnuntaista. Isänpäivän kunniaksi perheen  varttuneempi miesväki sai olla työnjohtotehtävissä ja minä kuurasin koko huushollin. Siivouksen päälle teurastin koiran leikkasin koiran kynnet, joka on meidän molempien sykettä nostattava prosessi, vielä lähes 14-vuoden jälkeenkin. Huh. Onneksi se on taas ohi! Sen jälkeen lähdettiin taas koko posse salille. Mies meni tekemään yläkroppatreeniä ja mä otin pienet alkulämmöt crossarilla ja menin 45 minuutiksi syvävenymään. Nyt sitä ollaan taas rentona kuin rautakanki!

Jäin pohtimaan edellisen postauksen kysymystäni itsekin. Tai lähinnä sitä, onko tämä edes juoksublogi. Nimen perusteella kyllä, mutta alkuvaiheen teksteissä on kyllä selvästi mainittu, että juoksu on vain yksi osa-alue liikuntaharrastuksestani. Hah. Ei tarvi siis sen takia lähteä juoksemaan. :) Ehditte vielä hyvin osallistua arvontaan! Palkinnoksi päätin ainakin pipon, jonka omin pikku kätösin askartelen. Se voi olla vaikka samanlainen, joka lämmittää nyt Annan päätä. Sama pipo sopii hyvin myös pehmokoiralle, ellei itse tarvi. Voittajan kanssa voidaan sopia väristä yhdessä.

Mites teidän viikonloppu sujui? Hauskaa viikon alkua! <3