lauantai 19. tammikuuta 2013

Ärmur ja kiukku!

Jos leikittäis sellaista, et reilu kolmekymppinen, suht. aktiivisesti liikuntaa harrastava nainen sais kuningasidean viedä lapset työpaikan jumppasaliin. Lapsille askarreltais esterata ja välineitä ois monenlaiseen puuhasteluun.


Lapset, oma, miehen omat ja ystävän oma (kummityttö) hyppis hyppynarulla. Se näyttäs tosi hauskalta.


Se yli kolmekymppinen haluais kanssa kokeilla. Lapset pyörittäs ja loruttelis:

Nallekarhu, nallekarhu, mene sisälle
nosta tassusi, pyöri ympäri
niiaa, kumarra
potkaise, kiljaise
nallekarhu, nallekarhu, mene pois

Hei, täähän sujuu vielä!
Se ylikolmekymppinen potkaisis ja hyppäis...


Ja sit se laskeutus ja huomais polven vääntyvän. *kiljaisu* Nyt sitä niinku leikisti sattuis. Onneksi oltais terveydenhuollon toimipaikassa, joten ensiapua olis lähellä. Tai kylmäpakkausta nyt ainakin... Ja sairaanhoitajakin ihan lähietäisyydellä...

Lapset olis luvattu viedä uimaan, joten kohot ja kompressiot sit jäis...

Sit se polvi niinku kipeytys ja sit tää leikki ei ollutkaan enää yhtään hauska...

...eikä leikkiä.

Nyt ollaan sitten toista kertaa melkein viikon sisään polvipuolena. Viimeksi oli vanha vamma, nyt järjestin itselleni uuden. Samaan jalkaan. Työpaikan lääkäri teki pikaisen tutkimuksen ja äkkiseltään lottosi kierukkavammaa. (Joo-o. Könkkäsin tänään 8h töissä ja sain kuunnella yli ysikymppisiltä papoilta piruilua ja avoimesti tukeuduin saattamani vanhuksen rollaattoriin...) Melko usein kierukkavamma tietää puukkoa ja se taas ei tiedä hyvää kevään jalkatreeneille, eikä varsinkaan juoksulle. Onneksi just ilmoittauduin (ja hehkutin!) extremerunille. Ja onneksi näin itseni jo sieluni silmin 17-vuoden tauon jälkeen keväthangilla rinteessä uusilla lasketteluvälineillä, jotka jo kävin valitsemassa. Nyt. Rehellisesti. Vituttaa.

Terveystalo sentään kiitti ajanvarauksesta. Taas.  Maanantaina 21.1.13 klo 17:30. Tällä kertaa suosiolla ortopedian erikoislääkärille. Polar v*ttuilee vajaasta treeniviikosta. Heitän sen varmaan seinään.

Nyt menen saunaan, otan siiderin ja syön ainakin ison levyllisen appelsiinikrokanttisuklaata.

Sanoinko jo, että ottaa päähän? 



 

4 kommenttia:

  1. Voi saakeli! Jos joskus voi ärsyttääharmittaasuruttaa (okei, vituttaa) toisen puolesta niin nyt :/ Peukut silti pystyssä, että tuomio ei ois puukko vaan joku sitä tarvitsematon vaiva.

    Muru <3

    VastaaPoista
  2. Ounou! :(
    Toivottavasti tosiaan polvi paranisi muuten kuin leikkaamalla.
    Kovasti tsemppiä!! <3

    VastaaPoista
  3. Hei, mun blogissa ois sulle haaste.:)

    VastaaPoista
  4. täällä kans polvessa joku vika. en voi edes pientä lenkkiä kävelemättä ilman et mietin jossain kohtaa konkkaanko kotiin itkun kanssa vai ilman :( paskaa. etenkin neljän aktiivisen mukulan kanssa. missä välissä mää tohtorilleki tän kans muka ehdin :( Paranemisia sun polvelle!

    VastaaPoista

Kommentoi. Anna ehdotuksia. Neuvo. Kritisoi. Kysy. Kehu. Hauku.