torstai 31. tammikuuta 2013

"Tule tule -- jaksaa jaksaa -- polkee polkee"

Otsikosta voitte varmaan nokkelasti päätellä, että tänään on spinningpyörän päällä hikoiltu, koska fakta on, että jos meinaa toukokuussa juosta 18km, on tässä varmaan tehtävä juoksukunnon eteen jotain. Ja koska juosta ei nyt kertakaikkiaan voi, niin se on poljettava sitten.

Jotka ei vielä(kään) tiedä mistä puhutaan, niin suosittelen klikaamaan

Tokarivin läski polki paikallaan n. 1:40min, 784kcal keskisykkeen ollessa sataviiskytjotain. Kyseessä oli siis vauhtikestävyys spinning. Flowride Cardio 60min + Flowride Cardio 35min (+ välissä 5min siirtymäaikaa...) ja voi hyvänen aika että minä nautin. Hiki virtasi ja minä poljin.

Sen jälkeen vielä selkä-hauis-treeniä vajaa tunti ja reipas kolmisensataakaloria ja voi että, mä olin niin kaikkeni antanut. Varsinkin, kun alla oli aamupuuro, lounas ja pieni  hätäinen välipala. Pukkarissa odotellut Banana-aroma palkkari tuli enemmän kuin tarpeeseen ja haban vääntämisen jälkeen sheikkaaminenkin sujui kuin itsestään.


Tänään tutustuin myös itseeni. Nostin paidanhelmaa peilin edessä kotivaatteissa puoli päivä rötväillessäni ja hämmästyin näkemästäni. Kyllähän mä olin inbody-raportistakin tavannut, että rasvaa on lähtenyt, mutta että se jossain näkyiskin? Näkyykö se muka? Oli ihan pakko suihkun jälkeen kaivaa esiin viralliset vertailubikinit ja shortsit ja pyöriä hetki peilin edessä.

Lopputulos ei vertailukuvien suhteen ole ehkä ihan autenttinen, koska en ole liimannut askelmerkkejä eteisenlattiaan, saati etukäteen katsonut vanhoja kuvia ja verrannut etäisyyttä peiliin tai mihinkään muuhunkaan. Ja muutos on muutenkin hädintuskin huomattava. Paino kun ei ole heitellyt kuin muutaman hassun kilon suuntaan ja toiseen tässä viimeisten vuosien aikana. Bikinit yhä meni päälle ja kuppeihin ei jäänyt tyhjää (mikä on varmaan ihan hyvä asia :)). Shortsit sujahti kanssa päälle, vyötärö ei kiristänyt enää, eikä persaus löpöttänyt, eli jotain on tapahtunut hyvään suuntaan hanuriosastollakin. Tässä kuitenkin eetteriin virallinen itsensähäpäisykollaasi. Olkaa hyvä.


Joulukuu 2005, ikää 23 vuotta. Olen mielummin reilu kolkyt, kuin kakskolme. :D

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Ikäraja hyppynaruihin - Ei yli 30-vuotiaille!

Sain tiedoksi magneettikuvalausunnon:

Näinhän se kaikki sai alkunsa: Klik!

"Fibulan proksimaalipäässä horisontaalinen murtumafissuura, etäisyys syndesmoosista 12mm. Vähäistä signaalilisää LCL:n distaaliinsertiossa, lähinnä gradus 1, tasainen partielli ruptuura. Meninski patologiaa ei todeta. "

Eli suomennettuna: Pohjeluussa murtuma, ja polven ulommassa sivusiteessä osittainen paikallinen repeämä. 

Älkää hämääntykö ylimääräisistä viivoista... Fibula ei siis ole nivelkierukka, johon viiva osoittaa, vaan luu tekstin alla...

Ortopedin ohjeen mukaan konservatiivinen hoito eli ei operoida (haluaa kuitenkin tehdä vielä kliinisen tutkimuksen vastaanotolla perjantaina), paranee 3-6vko. SAAN polkea kuntopyörää, treenata salilla ja varata kivun sallimissa rajoissa.Ulkona liikkuessa yhä suositteli kyynärsauvoja.  Ulkokiertoja pitää välttää ja liukastua ei saa. Eikä osallistua mihinkään hyppypomppukamppailujuttuihin. 

Mä oon niiiiiiin tyytyväinen. Ei mitään operoitavaa ja saa sentään tehdä EDES JOTAIN. Ehkä kevään extremerun ei olekaan tuhoon tuomittu. 

Mä niin meen huomenna spinningiin (olin kyllä eilenkin jo... ja vähän ehkä hiihdin sunnuntaina...) ja salille! 

Lasketaanko tämä jo yhdeksi leuaksi? Tekniikka on ainakin, köh... hieman omintakeinen!?


No, ei pärjää äiti tekniikassa paljoa sen paremmin...:D


lauantai 26. tammikuuta 2013

Viisinkertainen JEI - päivä!

Aamu alkoi ensimmäisenä totuuden vastaanottamisella. 2kk ravinto-ohjaus on ohi ja nyt tarjoutui mahdollisuus käydä katsomassa mitä on tapahtunut, vai onko tapahtunut mitään. Ravinnon suhteenhan tässä on menty vähän miten sattuu ajoittain, mutta aina palaten ruotuun. Parempaankin lopputulokseen siis olisi voitu päästä kurinalaisemalla tyylillä.

Kehonkoostumusmittaus tehtiin Inbody 720 - laitteella, joten iha vertailukelpoisia nämä ei marraskuussa tehdyn Tanita-analyysin kanssa ole...
(Edelliset silti vertailun vuoksi täällä)

Vuoden ensimmäinen tavoite on nyt tämän mittauksen mukaan saavutettu. Rasvaprosentti on alle alvin (eli 23,4%, marraskuussa se oli Tanitan mukaan 28%).  Tosin aika vähän alle, mutta alle kuitenkin. :) Paino on tippunut n. 2½kg. Ylä- ja alavartalossa lievää epätasapainoa, joten lisää jalkatreeniä... kunhan kykenee. Yläkroppa onkin kirinyt kehitystään viime aikoina.  Analyysin mukaan tavoitepaino on 600g nykyistä enemmän, mutta eiköhän se siitä nouse, kun treenaa  kovasti ja syö hyvin. Kaikenkaikkiaan raportti oli varsin kannustava. Kehitystä on ollut ja ihan oikeaan suuntaan. Jei!

Toinen jei sille, että samalla reissulla ostin "palkkarin".Ja uudet salihanskat.

Uudet salihanskat on nahkaa ja ne on mustat ja ne on tosi hyvät. 




Kolmas jei sille, että pääsin tänään saamaan ripauksen talviliikunnan riemua. Käytiin tutustumassa Sveitsin Hiihtokeskukseen, minä toki enimmäkseen katselijan roolista, mutta muodon vuoksi oli suksetkin jalassa. Perheen pienin mies oli ensimmäistä kertaa ikinä laskettelusuksien kanssa mäessä ja noin kolmen lastenmäen laskun jälkeen hän halusi isoon rinteeseen. Äiti hannasi, mutta niin vaan pikkumies meni sompahissilläkin yksin ylös ihan tosta vaan. Tekniikassa on hiukan hiomista, mutta rohkeutta ei jätkältä ainakaan puutu.

Ehdottomasti pian uudestaan ja toivottavasti jalka on kunnossa, että minäkin pääsisin mäkeen. Kauhean kova polte olisi.



Neljäs jei uusille teipeille hiuksissa (edelliset oli 2kk ja nyt on huollettu tukka) ja viides jei  hyvässä seurassa suoritetulle reilu 1½h salitreenille, jossa  yläkroppatreenin lisäksi varovasti kokeilin tehdä etureisiä (onnistui laitteessa kun vähensi painoa) ja takareisiä (piti soveltaa, mutta sain tuntuman ilman polvikipua) ja vatsoja. Aivan. Mahtavaa.

Toivottavasti teillä on yhtä hyvä viikonvaihde. <3 




torstai 24. tammikuuta 2013

Urheiluvälineet testissä

Kävin. <3


Ei se nyt ihan kivuton kokemus ollut, mutta sentään jotain. Kohtalaisen hulluksi sitä itsensä tunsi, kun könysi kyynärsauvojen tukemana suorituspaikalta toiselle.

Mutta ah. Se teki niin hyvää.

Ps. Penkistä nousee nyt 30kg. Ehheh. Ja habanerotkin pumpattiin sillä painavammalla mutkatangolla, joka painaa 9,1kg.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Esittelyssä viikon urheiluväline

Tittidittidiii!! Kyynärsauvat!


Tylsää on. Ulkona on ollut tänään mielettömän kaunis, tammikuinen pakkasilma. Ulkovarastossa aivan liian vähän hiihdetyt murtomaasukset ja vaatehuoneeseen nostettu olohuoneen lattialta upouudet lasketteluvälineet. Mä katson ikkunasta ja mietin, mitä voisi tehdä jalkapuolena neljän seinän sisällä? Kaipuu ulos, lenkille, ladulle ja rinteeseen on mieletön.

Tänään ompelin turkoosista jämäkankaasta pötkylän ulko-oven eteen kynnykselle, koska kukaan ei muistanut heinäkuussa, että tiivisteet pitäisi uusia. Tammikuussa sieltä tulee aika paljon kylmää ilmaa, huomaan...  Lisäksi raivasin tilaa vaatehuoneeseen sen verran, että lasketteluvälineet saatiin sivuun olohuoneesta... Sielläpähän odottelevat... ehkä ensi talvea? Onneksi kämppä on täynnä lipastoja ja laatikoita, ja kaappeja joiden sisältöä kukaan ei ole perannut vuosiin kunnolla. Sitä pystyy tekemään istualleenkin. Pyykkikonekin laulaa - kirjaimellisesti.

Ei vaivuta silti synkkyyteen. Pohjola oli huippunopea ja maksusitoumus mri-tutkimukseen on saatu. Magneettitutkimukseen on aika ensi maanantaina ja ensi viikolle pitää varata myös soittoaika ortopedille. Sitten tiedetään enemmän. Tänään meinasin jo, että lähden tekemään yläkroppatreeniä keppien kanssa salille, mutta kurkku tuntuu jonkin verran karhealta, joten enpä menekään. Korvakuumemittari näytti hiukan yli 37, joten ehkäpä tässä menee kauden influenssa samoilla saikuilla?

Ravinto-ohjauskin päättyy. 2kk aikana olen ainakin nähnyt, mitä kunnon ruokavalion noudattaminen saa aikaan treenissä ja kropassa ja sitä samaa aion ehdottomasti jatkaa.  Sitä suuremmalla syyllä nyt, kun ei pääse treenaamaankaan. Kunhan olen taas iskussa, sovin Pian kanssa uusista suunnitelmista.

Polven suhteen fiilikset vaihtelee välinpitämättömyydestä epätoivoon. Välillä en usko, että siinä mitään tärähdystä ihmeempää vikaa on ja tekisi mieli mennä vaivoista huolimatta rinteeseen, spinnuun, lenkille, hiihtämään... Välillä taas olen aivan varma, että tästä alkaa uusi monen vuoden polviongelmapainajainen (edellinen kesti v. 1993-2000) ja kaikki tulevaisuuden juoksusuunnitelmat saa haudata. Ei se ole suunnattoman kipeä. Sitä kestää kyllä taivutella. Mutta ei se ole kunnossakaan. Välillä se nitkahtaa , vihlaisee ja pettää alta, välillä jokin tietty kiertoliike raajassa vihlaisee niin, että silmissä sumenee ja naama vääntyy irvistykseen. Epätietoisuus tässä on raastavinta.

Ehkä etsin netistä jonkin aivot narikkaan - sarjan jota alan tuijottamaan sitä. Ehkä kaivan laatikosta puikot ja lankaa ja alan kutomaan pipoa, joka sopisi uusien turkoosien lasketteluhanskojeni kaveriksi? Ehkä heitän pään tyynyyn ja käperryn miehen kainaloon päiväunille.

maanantai 21. tammikuuta 2013

Päivän "tähtihetket" kuvina...

Elämä on... 


Ja lähete magneettikuvaan. Nivelkierukkavikaa tämä ortopedikin lottosi... Ja käski hakea kyynärsauvat kävelyn tueksi. :/

Ja olohuoneen lattialla ihania aurinkoisia talvipäiviä varten...

Upouudet mutkamäkisukset. SEITSEMÄNTOISTA mäenlaskuttoman vuoden jälkeen päätin hankkia välineet ja mennä. Toivottavasti ehdin edes pari-kolme kertaa...

Turtle on the run on varmaan muutaman seuraavan viikon aika hissuksiin. Ei tule paljoa treenikuulumisia... Pipoja sen sijaan voi taas pukata kuin liukuhihnalta. Anyone?

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Polvipuolen vastaus haasteeseen

Anneli oli blogissaan haastanut minut vastaamaan kysymyksiin, joten täältä tulee.

Haasteen tarkoituksena oli  "kertoa itsestä kymmenen asiaa, vastata haastajan keksimiin kymmeneen kysymykseen ja keksiä omat kysymykset"

Ensin kymmenen randomfaktaa:
 
1. Olen kotoisin Jyväskylän seudulta ja asunut isoimman osan elämästäni Jyväskylässä, mutta aikuisiällä myös Joensuussa sekä viimeiset 4 vuotta Hämeenlinnassa.

2. Olen ollut suurimman osan elämästäni liikuntaa vieroksuva. Sain liikunnasta päänsärkyä enkä voinut käsittää, miten joku voi kokea sen tunteen hyvänä olona.

3.  Olen sairastanut aivoinfarktin kesällä 2009. Oireiden (oikean puolen puutuminen / pökkelöinen olo/heikkous/hervottomuus) jälkeen tilannetta seurattiin jokunen päivä työterveyden kautta ja lopulta sain lähetteen neurologialle keskussairaalaan. Magneettikuvassa todettiin muutos vasemmalla puolella aivoja ja tutkimuksissa metsästettiin aluksi MS-tautia, jota ei onneksi löytynyt. Diagnoosin sain puoli vuotta myöhemmin, kun tehosteaineen kanssa otetussa pään magneettikuvassa oli sama muutos, eikä mitään aktiivista, ms-tautiin viittaavaa. Ei kontrolleja. Seuraavaa odotellaan.

4. Mitään pysyvää ei tapauksesta jäänyt, mutta huomaan, että vasen haba on isompi ja vasen puoli joissakin liikkeissä dominoi, vaikka olen oikeakätinen. Ehkäpä juuri siksi?

5. Olen koulutukseltani parturi-kampaaja, lähihoitaja ja sairaanhoitaja AMK. En ole käynyt lukiota, mietin yhä pitäisikö ja miksi pitäisi?

6. Olen toista kertaa avioliitossa. Ensimmäinen avioliittoni päättyi 4.2.2008 leskeksi jäämiseen. Leskeytymistä edelsi 1½ vuotta kestänyt sairaus. Avioliitosta syntyi poikani, joka on pian 8-vuotias.

7. Nykyiseen avioliittooni astelin Hämeenlinnan maistraatissa perjantaina 13.päivä maaliskuuta 2009. En ole taikauskoinen.

8. Olen hypännyt sekä benjin (60m) että singahtanut katapultista Bulgariassa kohti korkeuksia. Olen yllytyshullu.

9. Haaveilen vielä laskuvarjohypystä, heti sitten, kun en ole ainoana elossa olevana vanhempana vastuussa alaikäisestä lapsesta.

10. Olen maailman paras luomaan itselleni materialistisia tarpeita, joita lähestulkoon  täysin pakkomielteisesti yritän hankkia. Tämä taipumus ei ole yleensä kovinkaan hyvässä suhteessa tilini käyttövarojen saldon kanssa.

Anneli oli keksinyt myös kymmenen kysymystä, joihin vastaukset tässä:

1. Mikä motivoi sua liikkumaan?
En meinaa uskoa tätä itsekään, mutta se hyvä olo joka treenistä seuraa. :)
 
2. Mikä on ollut suurin haasteesi elämässä?
Jos vastaisin, että selvitä tolkuissani elämän koettelemuksista, niin huijaisin, sillä en todellakaan selvinnyt ihan tolkuissani. Suurin haaste on itse elämä ja kaikki mitä se tuo tullessaan. 
 
3. Kuka on suurin arjen idolisi? 
Fyysisesti suurin olisi isäni, joka koostaan huolimatta oli helläsydäminen ja halusi aina olla kaikkien avuksi.  Mentaalipuolella suurin arjen idoli on oma äiti, joka taas pienestä koostaan huolimatta omaa luonnetta ja päättäväisyyttä ja tietynlaista periksiantamattomuutta enemmän kuin lajitoverit yleensä yhteensä. 
4. Liikutko tavoitteellisesti vai puhtaasti omaksi iloksesi?
Tavoitteena hyvä kunto ja hyvä olo ja mahdollisimman paras kroppa niillä palikoilla rakennettuna, mitä on annettu. :) 
 
5. Mikä oli ensikosketuksesi liikuntaan?
Lapsuudesta eniten mieleen on jäänyt voimisteluseuran näytös, jonka jälkeen ilmoittauduttiin luokkakaverin kanssa telinevoimisteluun, jota harrastin 9-12 vuotiaana. 
 
6. Mikä tekee susta onnellisen?
Perhe ja läheiset.Kokonaisvaltainen hyvä olo ja siihen sisältyy ehdottomasti myös liikunta!
7. Minkälainen treenimusa motivoi sua parhaiten?
Monenlainen! Välillä tykkään tykittää kasariheviä, välillä kuuntelen NRJ  europop-hittejä. Toisinaan tuntuu hyvältä nostalgisoida ysäriteknohittien parissa ja joskus taas joku kova kotimainen on pop. Yleensä aina treenibiisilistojen joukossa on jokeri tai pari, niin kuin esim. tämä:
 

tai vaikka tämä:

 
tai...

8. Urheiletko mieluiten yksin vai yhdessä?
Sekä ja että. Joskus on kiva treenata seurassa ja joskus on kiva keskittyä yksin omaan tekemiseen. 
 
9. Haluaisitko muuttaa jotain elintavoissasi?
Haluaisin päästä herkuttelusta eroon! 
 
10. Missä näet itsesi 10 vuoden päästä?
Ihan hiton hyvässä kunnossa olevana nelikymppisenä ja varmaan muuten tässä kokolailla samassa tilanteessa, tosin lapsi ei ole silloin enää melkein 8 vaan melkein kahdeksantoista. Ehkä ilmoittautumassa vihdoin sille laskuvarjohyppykurssille? 

Itse heitän haasteen eteenpäin seuraavanlaisten kysymyksien merkeissä: 

1. Mitä teet, jos et pysty treenaamaan?
2. Kuinka paljon nukut yössä keskimäärin?
3. Mikä on salainen paheesi?
4.  Paljon penkki? 
5. Oletko osallistunut urheilukilpailuihin? Mihin? Milloin?
6. Aiotko tulevaisuudessa(kin) osallistua? 
7. Miten jaottelet vuorokauden 24h riittämään kaikkeen?
8. Mistä tingit ensimmäisenä, jos aika ei riitä? 
9. Järjestä tärkeysjärjestykseen: Työ, kotityöt, sosiaaliset suhteet, perhe, treeni, lepo
10. Oliko edellinen kysymys vaikea? 

Haaste lähtee eteenpäin Annalle , niobelleElelle, ja Marnielle  (jotka on varmaan vastaneet samanlaiseen jo usein!), enkä tähän hätään kyllä muita enää keksi.



lauantai 19. tammikuuta 2013

Ärmur ja kiukku!

Jos leikittäis sellaista, et reilu kolmekymppinen, suht. aktiivisesti liikuntaa harrastava nainen sais kuningasidean viedä lapset työpaikan jumppasaliin. Lapsille askarreltais esterata ja välineitä ois monenlaiseen puuhasteluun.


Lapset, oma, miehen omat ja ystävän oma (kummityttö) hyppis hyppynarulla. Se näyttäs tosi hauskalta.


Se yli kolmekymppinen haluais kanssa kokeilla. Lapset pyörittäs ja loruttelis:

Nallekarhu, nallekarhu, mene sisälle
nosta tassusi, pyöri ympäri
niiaa, kumarra
potkaise, kiljaise
nallekarhu, nallekarhu, mene pois

Hei, täähän sujuu vielä!
Se ylikolmekymppinen potkaisis ja hyppäis...


Ja sit se laskeutus ja huomais polven vääntyvän. *kiljaisu* Nyt sitä niinku leikisti sattuis. Onneksi oltais terveydenhuollon toimipaikassa, joten ensiapua olis lähellä. Tai kylmäpakkausta nyt ainakin... Ja sairaanhoitajakin ihan lähietäisyydellä...

Lapset olis luvattu viedä uimaan, joten kohot ja kompressiot sit jäis...

Sit se polvi niinku kipeytys ja sit tää leikki ei ollutkaan enää yhtään hauska...

...eikä leikkiä.

Nyt ollaan sitten toista kertaa melkein viikon sisään polvipuolena. Viimeksi oli vanha vamma, nyt järjestin itselleni uuden. Samaan jalkaan. Työpaikan lääkäri teki pikaisen tutkimuksen ja äkkiseltään lottosi kierukkavammaa. (Joo-o. Könkkäsin tänään 8h töissä ja sain kuunnella yli ysikymppisiltä papoilta piruilua ja avoimesti tukeuduin saattamani vanhuksen rollaattoriin...) Melko usein kierukkavamma tietää puukkoa ja se taas ei tiedä hyvää kevään jalkatreeneille, eikä varsinkaan juoksulle. Onneksi just ilmoittauduin (ja hehkutin!) extremerunille. Ja onneksi näin itseni jo sieluni silmin 17-vuoden tauon jälkeen keväthangilla rinteessä uusilla lasketteluvälineillä, jotka jo kävin valitsemassa. Nyt. Rehellisesti. Vituttaa.

Terveystalo sentään kiitti ajanvarauksesta. Taas.  Maanantaina 21.1.13 klo 17:30. Tällä kertaa suosiolla ortopedian erikoislääkärille. Polar v*ttuilee vajaasta treeniviikosta. Heitän sen varmaan seinään.

Nyt menen saunaan, otan siiderin ja syön ainakin ison levyllisen appelsiinikrokanttisuklaata.

Sanoinko jo, että ottaa päähän? 



 

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

120 askelkyykkyä ja Extremeä elämään!

Tänään uskalsin vihdoin tehdä jalkatreenin polvioireilun jälkeen. Ei ainakaan vielä mitään tuntemuksia. *kopkop*

Mulla on jalkarääkkiohjelmassa reiden ojennuksien ja koukistuksien, normikyykyn, prässin, pohkeiden ja vatsojen lisäksi ihana askelkyykky(kävely), jota vihaan rakastan. 4 x 30 askelta lisäpainojen kanssa ja tuntuma pe*seessä on taattu ja sarjojen välissä syke alkaa palautumaan yleensä sieltä 165-175 lukemista. Toisinaaan kaadun kolmenkymmenen askelkyykkykävelyn jälkeen huohottamaan reporankana jumppasalin lattialle. Salin puolella askelkyykätessä ei kehtaa retkahtaa, vaikka meinaan kuolla. Siksi liike onkin ehkä yksi typerämmistä tehdä täpötäydellä maanantaisalilla. Tai täpötäydellä keskiviikko-illan salilla. Lauantai illan tyhjä jumppasali on jotenkin paljon kivempi...

No. Tänään olen taas 120 askelkyykkykävelyä lähempänä unelmieni jäätelöpallopakaroita. Halusin kuitenkin kurkistaa tulevaan ja kysyin oraakkelilta, kuinka monta askelkyykkykävelyä pitää vielä tehdä unelmien jäätelöpallopakaroiden eteen. Oraakkelin vastaus oli erityisen kannustava.

Mitäs kysyin!

Askelkyykkyjen lisäksi päivä oli sinänsä merkittävä, että kävi näin... Tämä on se tavoite/suunnitelma, josta pari postausta sitten hieman vinkkasin, mutta en paljastanut.

Tavoite toki on juosta koko reitti JA suorittaa kaikki esteet, joita matkan varrelle sattuu. Hupisarjaan kuitenkin ilmoittauduin, jos käykin niin, ettei kertakaikkiaan kykene estettä ylittämään...

Kaikkea jännää siis on luvassa. Asiaan vihkiytymättömät voivat lukea tapahtumasta lisää esim. täältä. Esimakua esteistä voi saada esim. alla olevasta videosta...




Nyt sitten vaan kovaa treeniä! Käsi ylös, kenen auton yli saan juosta?!

perjantai 11. tammikuuta 2013

Pojasta polvi paranee?

Polvea kävin tosiaan torstai iltana näyttämässä terveystalolla. Se vanha tuttu kaveri Chondromalaciahan se sairaslomatodistukseen diagnoosin paikalle kirjoitettiin. Pari päivää käskettiin lepuuttamaan ja syömään tulehduskipulääkekuuri. Ellei hellitä oireettomaksi, niin röntgenkuviin ja ortopedin konsultaatioon.

Eilinen meni siis totaalilevossa, tänään uskaltauduin salille, yläkroppatreenin pariin, koska lääkäri käski aloittaa kevyesti.  Crossarilla lämmittely antoi tuntumaa polveen, joten se siitä. Lämmittelin sitten keppiliikkeillä ja penkkipunnerrusta pelkällä tangolla. Normi yläkroppatreeni ja erityissuperhyvä hauispössis.

Hauiskääntöjä mutkatangolla tehdessäni kuulokkeista luukutti tämä:

 Kiss - Hauis on fire

Pliisun ja naapurintyttömäisen ulkokuoreni alta paljastuukin kasariheviä fanittava rokkimimmi. Ehheh. Ette varmaan yllättynyt edes. :) Edelliset jalkaprässit tehtiin tämän tahdissa

 


Pitkästä aikaa sain hauikseen oikein kunnon kuumotuksen ja tuntuman. Mitään hyperhauispumppipullotuskuvaa ei ole luvassa. Puhelimen kameran makrotason kuvaus ei tallenna niin pieniä yksityiskohtia. Tässä kaikki mitä linssiin tarttui.

Vyötärölle sen sijaan tarttui tänään n. ½ (King Size) levyä Maraboun Appelsiinikrokanttisuklaata. Oho.

Huomenna onkin määrä lähteä laatuaikaristeilylle ihanien naisten kanssa. Ei mietitä sitä, mitä vyötäröllä on sen jälkeen. Tai maksassa. Sen tiedän, mitä mun tilillä ei tuon reissun jälkeen ainakaan ole! :)

Mukavaa viikonloppua ja treenailkaahan minunkin puolesta.



torstai 10. tammikuuta 2013

EI aamusalille! AARG!

Nyt ei treeniviikko mene alkuunkaan putkeen.

Tässä tuoreimmat kuulumiset fb:stä kopioituna.


Mullahan on siis ollut vuosikausia sitten vaivana polvilumpioiden rustopehmentymä Chondromalacia, jota on operoitu ensin  useita kertoja tähystyksessä nivelpintoja "putsailemalla" sekä myöhemmin isommalla leikkauksella, jossa taltattiin sääriluusta kyhmy irti, lisättiin sen alle palanen suoliluunharjanteesta napattua luuta ja ruuvattiin kyhmy takaisin paikalleen.





Operaation tarkoituksena oli nostaa kohtaa, jossa patellajänne kiinnittyy sääriluuhun ja sitä myöten korjata/nostaa polvilumpion asentoa. Leikkauksen jälkeen käytin 6vko ortoosia (= saranalasta, jossa polven liikkuvuus oli rajoitettu tiettyyn asteeseen asti) ja sen ajan oli kieltona, etten saa käyttää reisilihasta ollenkaan ja sen jälkeen toki edessä oli pitkä reisilihasten kuntoutus. Luutumisen jälkeen, eli n. 2-3vuotta leikkauksen jälkeen luupalan kiinnittäneet ruuvit poistettiin. Sama operaatio on siis tehty molempiin polviin. Oikeaan 2000 huhtikuussa ja vasempaan 2000 syyskuussa. Sen jälkeen polvet on olleet... No. Ei nyt hyvät, mutta suhteellisen oireettomat ja kelvolliset. Juostukin on. Satunnaisesti on esiintynyt pientä rasituskipua erityisen pomppuisassa ryhmäpompinnassa, mutta ei mitään pitkäkestoisempaa jomottelua. Ennen kuin nyt.

Muutaman päivän ajan on tuntunut pientä tuntemusta oikeassa polvessa. Eilen illalla sanoin miehelle, että polvi särkee ja siitä se nyt on sitten äitynyt. Jopa niin pahaksi, että yö meni säryn kanssa valvoskellessa, buranasta ja kylmägeelistä huolimatta. Lepokipua polven sisäsyrjällä. Googlettakaapas. Päädytte melko todennäköisesti listaukseen, jossa luetellaan nivelrikon oireita. Heiyeah.  No toisaalta, nivelrikko on melko luonnollinen jatkumo vaivalle, jota on vuosikausia sitten jo hoidettu ja melko todennäköistä, että sellainen diagnoosi joskus tulee. Mutta. Ei. Mielellään. Vielä. Kolmekymppisenä.

Siksipä varasin ajan heti lääkäriin. Laitetaan tutkimukset käyntiin heti, että ehkä voidaan vielä joskus jotain tehdäkin polvieni hyväksi. Salipäivä tästä nyt kuitenkin jäi väliin, samoin kun tämän päivän työpäiväkin. Itsehän ainoa mitä voin tehdä on lisää reisilihasta vahvistavia harjoituksia, huomioida vieläkin paremmin tekniikka (ja painot) prässissä ja kyykyissä ja olla juoksematta pitää huoli, että jalassa on riittävän hyvin vaimentavat juoksutossut. Ja korvata osa pk-treenistä jatkossakin spinningillä / muulla pyöräilyllä.

Ohessa muutama ihana kuva mun kauniista (patti) polvestani.


Pattipolvi
Pikkuarvet on peräisin aiemmista tähystyksistä ja polvilumpiosta alaspäin lähtevä pitkä arpi muisto tästä isoimmasta leikkauksesta. Sille on syynsä, miksi tykkäsin erityisesti legginsmuodista hameiden kanssa... ;)

Kaikenlaisia mustelmiakin näkyy olevan, mutta mä vannon! En ole kolhinut polviani mihinkään. Mulle tulee mustelmia ihan mielettömän helposti ja olenkin aina alaraajoistani kuin hakattu, kun ovat täynnä mustelmia, joiden syntyperästä mulla ei ole pienintäkään hajua!


"Lonkalta" otettiin tosiaan varaosat, vaikkei tuolla suoliluun harjanteella olekaan lonkan kanssa mitään tekemistä. ;) Komea on kuoppa, eikö? Ja ei. Se ei ole yhtään kipeä, ruma vain.



keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Uusi ulkoasu!

Noniin.

Kukaan ei esittänyt toiveita, joten uusi ulkoasu on sitten täysin omien mieltymyksieni mukainen. Valittaa ei saa.  Palaute on totta kai erittäin tervetullutta. 

Blogin yläreunan bannerissa on yksi kuva, joka ei kuulu joukkoon. Se on isästäni. Kunhan tarkistan muutamat faktat äidiltä, kerron teille hieman enemmän isästäni ja hänen harrastuksestaan, josta toki voi kuvan perusteella jo jotain päätelläkin. :)

Kuvia kaivellessa löysin itsestänikin aivan järkyttävää kuvamateriaalia, jotka ehkä julkaisen joskus. Ehkä. Tai ehkä parempi, etten. 

Päivä meni pitkälti takkuillessa bloggerin ulkoasuominaisuuksien kanssa, joten salilla käyminen jäi. Yö oli huono, joten ihan hyvä niin. Olo on tuntunut väsyneeltä. Sen lisäksi poika selvästikin kärsi pahalaatuisesta halipulasta, joten tarpeeseen tuli lepopäivä siinäkin mielessä. Huomenna sitten uudella innolla ennen iltavuoroon menoa. Vapaat on siis vietetty ja edessä kaksi työpäivää, ilta ja aamu. Onneksi vain kaksi... Viikonloppuna luvassa onkin ihana laivareissu, ihanien naisten kanssa.

Tänään piti myös antaa raporttia Pia-Piiskurille ravinto-ohjaukseen liittyen. Raportissa oli mainittuna painon pysymistä suunnilleen ennallaan viime viikkoihin nähden, mutta mittanauhan mukaan marraskuisesta kehonkoostumusmittauksesta on lähtenyt vyötäröltä 3cm. Hyvä hyvä!

Näihin tunnelmiin ja hyvää yötä.

"Ota kakkosen tai ykkösen käsipainot. Mieluummin ykköset."

Eilen olin sopinut kaverin kanssa menevämme salille. Tarkoitus oli tehdä ensin omat treenit kuntosalin puolella (joka tosin aikataulun vuoksi jäi mulla vähän vajaaksi ja lyhyeksi) ja sen jälkeen oltiin ilmottauduttu CMS Evergreen- tunnille. Tunnin esittelyssä luvataan näin:

"Tällä tunnilla kuulet kaikki vanhat hitit ja saat hien pintaan turhia miettimättä. Kappaleen vaihtuessa vaihtuvat liikkeetkin. Tunnelma on hauska ja energinen. Puolet tunnista ollaan liikkeellä ja puolet tehdään lihaskuntoharjoituksia perinteisin välinein."

Tunti treenasi enimmäkseen nauruhermoa, sillä tunti alkoi ohjaajan otsikonmukaisella kehoituksella ottaa käsipainot, ykköset tai kakkoset, mielummin ykköset. Olin vähän rebel ja otin kakkoset. Ohjaaja oli sijainen, joten se selittänee osansa tunnin huonoudesta ja kyseisen ohjaajan tunneista en ole aiemminkaan erikoisemmin välittänyt. Murinaa kesäkuulta.

Alkupuolisko tuntia tehtiin yksinkertaisia askellussarjoja musiikin tahtiin seisten, niissä nyt sykekin kohosi ehkä jonkin verran ja tuli vähän lämmin. Tunnin puolivälissä vaihtui lihaskunto-osioksi ja alettiin pumppaamaan rautaa! Maastaveto 2kg käsipainoilla viimeisteli jo kaverin kanssa nauruntyrskähdykset ja silmienpyörittelyt, kulmasoutu kakkosilla oli kanssa mielenkiintoinen. Voi sitä hapotuksen määrää! Hauiskääntö kakkosilla oli jo aivan liikaa.  Tunnin superrankka punnerrusosuus sisälsi 2x4 punnerrusta ja mun teki mieli huutaa jo vaikka äitiä apuun!  :D

Yleisesti olen sitä mieltä, että mikään liikkumiseen käytetty aika ei mene hukkaan, mutta nämä olivat kyllä elämäni tähän asti turhimmat 45min.  Onneksi ehdin ennen tuntia tehdä lähes kokonaan jalkatreenin (ehdin tehdä reiden ojennukset, koukistukset, kyykyt, prässin ja pohkeet x 3 sarjaa / liike) ja hupitunnin jälkeen osallistuin cxworxiin, jossa tuli kuritettua vatsoja ja pakaroita puolen tunnin ajan.

Nyt mietin annanko tunnille joskus toiste uuden mahdollisuuden vai en, mutta ainakaan ihan äkkiä en. :D Sen ajan, minkä salilla käyttää (= on poissa kotoa lapsen luota), käyttäisi mielellään tehokkaasti.

Edellisessä postauksessa kyselin ulkoasutoiveita. Niitä kaipailen edelleen! Hophop!

maanantai 7. tammikuuta 2013

Tokkurapökkyräpäivä!


Siinä oli perinteiset Polarin maanantaiterveiset. Pitkästä aikaa erittäin palkitsevatkin vieläpä! Polarin mukaan tällä viikolla pitää treenata samaan malliin. Yritän!

Yövuorot on nyt kärsitty. Yövuorojen välissä en tehnyt mitään ja se tuli tarpeeseen.  Töihin seuraavan kerran torstaina. Tänään kävin sh'bamissä (josta lähdin vähän kesken pois) ja säntäsin suoraan 45min cardiospinningiin. Päivä oli siis puhtaasti aerobisen treenin päivä ja vähän kyllä yövuorotokkura haittasi. Huomiselle sovittiin salille treffit yhden kaverin kanssa. Edessä jalkarääkkipäivä.

Äsken tein pienet alaraajojen venyttelyt spagaatitavoite tähtäimessäni ja kyllä se selvästi vaan lähtee lähestymään se lattiapinta, vaikka kaukanahan se vielä on. Leuanvetoa en ole treenannut satunnaista yrittämistä lukuunottamatta ja juoksua en ole edes ajatellut... Onhan tässä koko vuosi aikaa, paitsi ettei ole...

Yksi tavoite jäi vielä mainitsematta, mutta taidan pitää teitä vielä hetken aikaa jännityksessä, kunnes asia vähän varmistuu. :)

Lupasin jossain vaiheessa, että 30 jäsenen jälkeen uudistuu ulkoasu. Se on nyt saavutettu, joten kysynkin teiltä nyt minkälaisia toiveita teillä on  uuden ulkoasun suhteen?

Pää on väsymyksestä aivan jumissa, joten hyvää yötä. 


lauantai 5. tammikuuta 2013

Nyt. Lepoa.

Treenien osalta viikko on paketoitu. Ensi yöksi ja sitä seuraavaksi yöksi töihin.

Viikko oli hyvä.



Ja nyt kieltämättä tuntuu siltä, että lepo tulee tarpeeseen. Spirals oli kevyttä, ennemminkin kehonhuoltoa, kuin treeniä ja mahtui mukaan onneksi tunti ihan vaan venymistäkin. 

Monnan blogissa käy kuumana puddingkeskustelu. Jaan oman herkkuohjeeni teille kuvin ja sanoin. 
Kerrosvanukas a'la Devis:

Alle n. ½dl suklaanmakuista puddingjauhetta sekoitettuna n. 1,75dl rasvatonta maitoa
3-4 tippaa suklaanmakuista steviaa
Päälle n. 2,5rkl caramelin makuista puddinjauhetta sekoitettuna n. 1,25dl rasvatonta maitoa. 

Kulhoon alle suklaakerros, päälle caramel-kerros ja jääkaappiin n. tunniksi. Päälle ennen herkuttelua muutama semikohmeinen viime kesän mansikka ja sit vaan naatiskellaan. Omomom!




Ps. Kokeilin vetää leuan. Meni melkein. Kun alkuasento oli varpaillaan lattialla. Tarvinnee vähän lisää harjoitusta. Myöskään spagaatiin en vielä (kään! Kuitenkin jo 5.päivä!) taivu. :)  

 

perjantai 4. tammikuuta 2013

Tavoitteita vuodelle 2013 (ja edistymistä?)

Vuosi 2012 on siis paketoitu ja alkuvuonna kai kuuluisi miettiä tavoitteita kuluvalle vuodelle.

No. Olenhan mä toki miettinytkin. Päätin, että viisi tavoitetta saa riittää.

Eka tavoite nyt toki on jatkaa edelleen tällä hyväksi havaitulla tiellä, jossa liikunta on iso osa elämääni. Ei tokikaan ainoa tärkeä osa elämääni, mutta iso osa silti. Liikuntamäärä viikkotasolla tulee toivottavasti vähintään pysymään ennallaan tai ehkä jopa lisääntymään hieman.

Toinen tavoite varmaan liittyy tuonne juoksuharrastukseen, koska Forssan Suvi-iltaan on osallistuminen puolimaratonille maksettu, niin onhan se juostava. Aikaa siihen on vielä reilu 5kk, mutta jos nyt tavoista poiketen treenaisi vähän pidemmän aikaa, kuin viimeiset 3viikkoa ennen tapahtumaa. Tavoitteena siis edelleen ja yhä vaan parantaa aikaa puolikkaalla. Parantamisen varaa onneksi on!

Kolmas tavoite on vetää leuka. Tai leukoja.  Leuanvetotanko asennettiin eilen, joten treenata voi salaa kotona, ilman että kenenkään tarvitsee salilla nauraa...

Neljäs tavoite on vähentää rasvaa, lisätä lihasta. Muistaakseni Kukka Laakso blogissaan mainitsi joskus rasvaprosenttinsa olevan vähemmän kuin palveluiden (23%), mutta enemmän kuin kirjojen (9%). Otan tavoitteeksi (pitkällä tähtäimellä) päästä samaan. Aivan kuin tavoitettani helpottamaan, arvonlisäverokannat juuri vuoden alusta nousivat. Haarukkani on nyt alle 24% ja yli 10%. Saa nähdä kuinka käy...

Viides tavoite on spagaati. Olen vielä aikuisella iällä (no okei, olin silloin vielä reilusti alle 30. Tai alle 25...) saannut väännettyä jalkani eri suuntiin siten, että haarukseni on kiinni lattiassa.  Eilen syvävenyttelytunnilla kokeilin ja spagaati jäi noin 40cm vajaaksi. Siinäpä sitä tavoitetta taas kerrakseen...

***

Edistymistä on aina hauska hehkuttaa. Ainakin omasta mielestä. Kaikki kiitokset Piiskuri-Pialle purevasta saliohjelmasta ja ruokavaliosta. <3 Kuvat taaskaan ei ole aivan autenttisest kuvakulman ja etäisyyden suhteen, ettei nyt ihan suoraan verrannollisia keskenään... Mutta kai siinä nyt edes jotain on tapahtunut.


Treenit jatkuu innolla. Tällä viikolla takana jo vuoden eka jalkarääkkitreeni, cxworx, yhteensä pari tuntia spinnuja, yläkroppatreeni, toinen jalkarääkki, sähläbäm (=sh'bam muutaman kerran uuden ohjelman sisäänajovaiheessa...) ja tunnin venyttelyt. Huomenna kinkunsulatusjumppaa spiralsin ja sähläbämin muodossa ennen yöhoitajan saappaisiin astumista.

Tänään ainakin vuodatin kohtuullisen määrän hikeä. Verta ja kyyneliä ei sen sijaan tällä kertaa irronnut.

"Jos treenin jälkeen näyttää hyvältä, ei ole treenannut kunnolla"  -Marnie
 Jeah. Pahalta näyttää... Hyvä treeni.

torstai 3. tammikuuta 2013

Vuosi 2012 yhteenvetona

Garminin raportti antoi tämän yhteenvedon. Picasa ja minä (klo 22jotain aamuvuoron ja treenipäivän päätteeksi...) lisäsi kommentit.

Toimintojen määrä on aika hyvä. :) Samoin siihen käytetty aika, joskin voishan sitä vähän lisätäkin tänä vuonna. Etäisyys on no. Aika onneton, varsinkin jos kuvittelee juoksevansa ja kehittyvänsä juoksussa. Siihen parannusta tänä vuonna. Keskinopeus ei voi pitää paikkaansa, en edes  MINÄ ole noin hidas juoksija!

Kaloreita on poltettu 72 suklaalevyn verran (200g Fazerin Sinistä = 1095kcal). Siitä ei sitten puhutakaan, kuinka monta niitä on syöty... :D

Maksimisyke. No. Se on korkea, niin kuin aina. Sen en usko olevan edes mittarivirhettä, koska lukemat saadaan toisettua maksimilleen vetämällä esim. juoksulenkeillä ja ne korreloi fiiliksen kanssa (= teen kuolemaa, tai siltä se tuntuu...). Keskisyke on korkea juuri siksi, että mulla on huono peruskunto sykkeissä joku musta aukko kevyen liikkeen (nousee kävelyssä esim. max 100bpm) ja vauhtikestävyyden välissä ja hitaillakin juoksulenkeillä keskisyke on yli 150bpm. Sitä olen aktiivisesti pyrkinyt kehittämään, esim. spinnaamalla kevyitä pk-spinnuja.

Vuoden aikana paino on vähentynyt kilon-pari. Selkä on leventynyt, mikäli rintaliivien ympärysmittaa on uskominen. Samoin muutama takki ja paita on siirtynyt syrjään, koska puristaa hartiasta ja käsivarsista.  Vyötärö kaventunut (mittoja ei ole, mutta housunvyötäröt kertoo) ja perse kasvanut (sen kertoi lempifarkut, jotka istui ennen mulle ja istuu nyt 12-vuotiaalle kummitytölle, muttei enää mulle...). Reidet ja pohkeet on saanut löllön alle kiinteämpää täytettä, samoin vatsa. Löllöä toki vielä piisaa... Pää on huomattavasti paremmin kasassa, kuin vuosi sitten ja tupangia ei ole mennyt henkostakaan. Koko vuoteen!

Marraskuun 2011 lopussa näytti tältä: (Salijäsenyyden otin joulukuussa ja marraskuussa menin tauon jälkeen lenkille...)
Huomatkaa muhkurat housujen vyötärökaistaleen yläpuolella!

Samat vaatteet päälle 3.1.2013. Reilu vuodessa ehtisi toki enemmänkin, mutta on tässä ollut kaikkea muutakin, kuin pelkkä vyötärönkaventaminen. (esimerkiksi 130op ammattikorkeakoulua 10kuukaudessa jne...) 

Kuka käski myydä ne kokoa pienemmät samanlaiset?

Vyötärökaistale ei pullauta enää muhkuroita, ainakaan niin paljoa!

Ja paita laskeutuu löysästi, ei muhkuroita myötäillen! 


Jippikayjeijei! 

Vuosi 2012 oli hyvä. Tulkoon vuodesta 2013 vieläkin parempi!