maanantai 25. helmikuuta 2013

Oivalluksia ja priorisointia


Viikonloppu oli aivan mahtava. Sain vieraakseni hyvän, rakkaan ja ihanan ystäväni Jyväskylästä sekä hänen neljä lastaan. Miehelle suosittelin lämpimästi vapaaviikonloppua kotipaikkakunnallaan ja hän tarttui tarjoukseen. Perjantai-iltana parannettiin maailma, kasvatettiin omia henkisiä pääomiamme, kilistettiin pari maltillista lasia kuohuvaa ja rasvattiin kädet.

Ainoa oikea tyyli käsirasvan levittämiselle on kuvankaltainen. -->

Ystävän ja lasten kanssa käytiin ulkoilemassa ja paistamassa nuotiolla makkaraa. Kiipeltiin lapset kiipeili. Myöhemmin illalla herkuteltiin. Puhuttiin. Naurettiin ja saunottiin. Umpiväsyneinä kikatettiin, aivan kuin viisitoista vuotta sitten. Oivallettiin yhdessä muutama tärkeä asia ystävyydestä ja sen kasvamisesta elämäntilanteiden mukana, joka on jäänyt meillä viime vuosina täysin huomioimatta.

Sunnuntaina ulkoiltiin lisää. Lapset luisteli ja me hassuteltiin kentänlaidalla. Joka vuotinen lumienkelikin tuli tehdyksi. 






 Aivan ihana, ystävyyssuhdetta hoitanut, touhukas viikonloppu takana, vaikka treenattua ei tullutkaan. Voimaannuttavaa ja ah, niin tarpeellista silti. <3

***

Tänään minä uin tänään edellisen postauksen pikkukalojen tapaan kanssa eräänlaisessa lammikossa. Hikilammikossa. Parin kehnomman (kiireisen) viikon jälkeen pääsin tänään prospinningiin + cardiospinningiin. Vajaa pari tuntia, 900kcal ja keskisyke jossain 150 tuntumassa. Ai että miten ihana fiilis! <3 

Vähän täpärälle meni  kyllä salille ehtiminen tänäänkin, sillä käytiin juuri sitä ennen ostoksilla miehen kanssa. Meillä alkaa vihdoin ja viimein toisen wc:n uudistamisprojekti, joten tänään ostoslistalla oli wc-istuin, hana, tapettia, maalia, välitilanlaattaa ja sen sellaista. Huomenna trippi Ikeaan (hevosen)lihapullille ja kalusteet mukaan.

Lähestulkoon lupasin viedä lapsen tiistai-iltana penkkiurheilun pariin (kun HPK ottaa turpaan JYPiltä), mutta onneksi sainkin varattua pojalle hiihtokoulua huomiselle illalle Hyvinkään Sveitsiin, niin pysytään poissa penkkiurheilun parista. Eikä mun tarvitse katsoa jääkiekkoa. :D Lauta siis kainaloon ja rinteeseen opettelemaan lumilautailun saloja. Mä käyn asennuttamassa samalla reissulla siteet miehen tyttären uusiin suksiin, ja kohta lasketaan mäkeä koko perhe.

***

Viime viikolla kovasti rassanneeseen työasiaankin tuli välirauha tai jonkinlainen päätös. En ottanut tarjottua paikkaa vastaan. Jäämällä omaan paikkaan menetän palkassa merkittävän määrän euroja kuukaudessa, mutta saan pitää kertyneet lomani, vakituisen työsuhteeni ja jotenkin se vaan tuntui oikeammalta jäädä. Ilmeisesti tykkään kuitenkin työstäni kokolailla paljon, kaikesta stressitekijästä huolimatta.

***

Viikon treenit tulee menemään päin honkia, tiedän sen jo nyt. Wc-remontti tulee syömään aikaa ja resursseja, mutta lopputulos varmasti palkitsee. Nyt on pakko priorisoida, koska kovin montaa viikkoa ei jaksa yhden wc:n varassa elää.  Vielä pari päivää vapaata ja sitten taas kuudeksi perättäiseksi päiväksi töihin.

***

Ps. Jos joku haluaa testattavaksi Oral-B:n huippuhyvää hammastahnaa, niin Buzzailen myös sitä. Näytepakkauksia on jaossa. ;)

Pikkuiset omega-3 kalat lammessa ui...

Sain Buzzattavakseni Möllerin Omega- 3 Pikkukalat- valmistetta, joka on hyvänmakuinen kalaöljyvalmiste koko perheelle. Erityisesti minua ilahdutti "uutinen", että  Möllerin nettisivujen mukaan kyseinen kalaöljyvalmiste sopii myös kala-allergikoille, koska yleensä olen joutunut vastaavanlaiset välttämään, tai ainakin vahvasti olettanut, ettei ne kala-allergisille sovi. Rohkenin siis kokeilla ja hei, olen yhä hengissä. :)

Tuote sisältää 400mg Omega 3- rasvahappoja ja sen lisäksi vielä 10µg d-vitamiinia. Hyvä pläjäys terveydelle tarpeellisia ainesosia hyvänmakuisessa ja helposti otettavassa muodossa. Ja mikä parasta, näitä on myös lasten miellyttävä ottaa. Nam. Kokeilkaa vaikka.

Lisäinfoa täältä: Möller Omega-3 Pikkukalat.

 
Jos jolle kulle buzzaus ei ole tuttua, niin se on niin sanottua "Word of mouth"-markkinointia, tarkoituksena on erilaisten kampanjoiden kautta antaa buzzadoreille erilaisia tuotteita kokeiltavaksi, buzzadorit sitten kertovat tuotteista edelleen - sukulaisille, ystäville, työkavereille, harrastuskavereille jne. Tuotteita on laidasta laitaan.
Mikäli sinäkin kiinnostuit voit liittyä mukaan buzzaajien iloiseen joukkoon! :) Buzzadorina saat mahdollisuuden päästä testaamaan uusia tuotteita ja palveluita ilmaiseksi, sekä kertoa ystävillesi niistä. Useimmissa kampanjoissa myös ystäväsi saavat mahdollisuuden päästä osallistumaan tuotteiden ja palveluiden testaamiseen.
Se kuinka nopeasti pääset ensimmäiseen kampanjaan mukaan, riippuu siitä kuinka hyvin sovit kampanjan kohderyhmään, jonka asiakas on määrittänyt.
Kun sovit kampanjan kohderyhmään, saat tietoa kampanjasta sähköpostitse. Sitten pääset valitsemaan haluatko osallistua kampanjaan, vai etkö halua.
Seuraa tätä linkkiä rekisteröityäksesi Buzzadoriksi. 

<a href=https://www.buzzador.com/buzzador/index.php?file=u-signup&lang=FI&refstr=Devis>https://www.buzzador.com/buzzador/index.php?file=u-signup&lang=FI&refstr=Devis</a> 

Seuraamalla tätä linkkiä ilmenee, että minä olen kutsunut sinut mukaan (minun buzzador-käyttäjätunnukseni on Devis):
 
 
 
 
Jos haluat tutustua Buzzadorien toimintaan ennen liittymistäsi klikkaa tästä:
 
 





perjantai 22. helmikuuta 2013

Myrskyn silmässä...

Huh mikä puolitoistaviikkoa takana.

Palasin työelämänsyrjään kiinni tosiaan lähes pari viikkoa sitten ja edellisessä postauksessa mainitsinkin, että tulevat puolitoista viikkoa on yhtä lentoa. Väliin on mahtunut lapsen syntymäpäiväjuhlat x 2, työhaastattelu, koulutusreissu Tampereelle, suksienhaku Espoosta ja useampi iltavuoro.

Nyt en tiedä mistä tämänkin postauksen kirjoittamisen aloittaisi... Keskiviikkona edellisen postauksen jälkeen menin iltavuoroon. Mulla paloi hermo. Koska olen toiminnan nainen, oli torstaina iltavuoroon mennessä jo 4 työhakemusta sisässä, erinäisiin yksiköihin tällä alueella. Yhteen olin laittanut sähköpostia jo aiemmin, koska kyseessä on erittäin kiinnostava tilaisuus.

Torstaina sainkin jo puhelun paikallisesta saattohoitokodista. Haluavat minut haastatteluun maanantaina. Perjantaina työpäivän jälkeen hain lapsen, kävin kaupasta ostamassa synttäriherkkuja ja järjestettiin pojan 8v. syntymäpäivät.

Synttärit järkättiin toiminnallisissa merkeissä työpaikkani tiloissa Varattuna oli kabinetti, jumppasali ja allasosasto. Tilaisuus alkoi kokoontumalla kabinettiin, jossa revittiin lahjat auki ja herkuteltiin. Sitten siirryttiin jumppasaliin, jossa leikittiin "kuka pelkää synttärisankaria" -hippaa sekä jorattiin " tanssi ja stoppaa" Gangnam Stylen tahtiin. Toisista otetiin mittaa rengaspelissä ja tasapainoa harjoiteltiin kävelemällä hernepussi pään päällä. Desibelit nousi välillä infernaalisiin lukemiin, mutta onneksi yläkerrassa oli enimmäkseen huonokuuloisia ikäihmisiä...  Vähän kaupan mutakakkua ja jäätelöä väliin ja loppuhuipennuksena UIMAAN!

8v. ja melkein 58v. mummo


Joo-o! 14 poikaa ja 2 tyttöä!


Kakkospäivän bileet.

Muuten vaan "chillaillaan" kasiveenä kaverin kanssa.
Kakkospäivän bileet oli huomattavasti rauhallisemmat. Ennen bileitä mun oli tarkoitus käydä polkemassa maratonspinningiä 3h, mutta edellisen illan kauppakassiraijaamisesta oli polvi sen verran kipeä, että se oli jätettävä väliin.  Vieraina kävi kummitäti perheineen ja mun yksi ystävä. Tietty serkkutytöt ja mummo oli kanssa juhlassa mukana ja pari pojan kaveria tuli myös herkuille.

Sunnuntaina mun pitikin taas rientää iltavuoroon töihin, maanantaina aamuvuoron jälkeen työhaastatteluun ja siitä se viikko taas alkoi. Maanantaina olin työhaastattelun jälkeen niiin väsynyt, että vakaasta aikomuksestani huolimatta. En. Jaksanut. Mennä. Salille.

Tiistaina suoraan työpäivän päälle Hämeenmaan sydänpiirin koulutukseen Tampereelle opiskelemaan vapaaehtoistyönä suoritettavaa kokonaiskolesterolin mittausta ja keskiviikkona taas iltavuoroon.

Keskiviikko aamuna sain puhelun, että mut haluttaisiin töihin vuoden määräaikaan paikalliseen saattohoitokotiin. Saattohoitotyö on ollut mun haave 5 vuoden takaa, mutta nyt pitää miettiä. Montaa asiaa. Vakituinen työsuhde vs. määräaika? Oman pään kestäminen, saattohoitotyö on raskasta. Onko omat arvet vielä tarpeeksi kiinni, että pystyy toimimaan ammatillisesti?  Tästä sain sen sortin päänsäryn, että ei edes särkylääke auta. Ja se särky jatkuu yhä.

Torstaina aamuvuoron jälkeen lähes suoraan Espooseen hakemaan näitä:


Nyt on perheemme vanhimmallakin lapsella omat lasketteluromppeet. Keskimäiselle on tilattu sukset, mutta monot puuttuu. Niiden lisäksi ei puutu kuin se, että päästäisiin rinteeseen.

Laskettelukamojen hakemisen jälkeen  menin salille, vaikka ei olisi jaksanut. Tein tunnin verran yläkroppaa ja aiettäsetulitarpeeseen! Miehelle sanoin, että olisin ollut paljon paremmalla päällä menneet 1½viikkoa, kun olisin väsymyksestä huolimatta silti vaan raahautunut salille.

Ensi viikolla ajattelin antaa toisen mahdollisuuden Evergreenille, koska blogiin oli tullut kommentti, joka lupaa kuumotusta muuallekin kuin korvienväliin. Just sitä mä nyt tarvitsen! ;)

Tänään ja myös viisi seuraavaa päivää vapaata. Aih, ne tulee niin tarpeeseen. En vielä uskalla hehkuttaa, mutta voi olla, että saan vieraita tänään viikonlopuksi. Nyt pitäisi siis siivota. Ja mennä työmaalle neuvottelemaan työasioista ja ilmoittaa jonkinlainen ratkaisu saattohoitokotiin. Voiplääh, kun mä en yhtään tiedä!

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Normiarkea ja makrulåådaa.

Fiilis on ollut jotenkin plääh. Viime viikon reissaaminen uuvutti, perjantaina olin kotona vasta myöhään. Lauantaina kotona vallitsi kaaos ja väsytti. Syötyä tuli miten sattuu ja mitä sattuu. Yllättäen tuli lauantaina ajettua kuitenkin Riihimäelle lumilautaostoksille (ei mulle!) ja sitten sunnuntaina koko perheen kanssa taas Hyvinkäälle Sveitsiin mäenlaskuun.

Perheemme uusin lumilautailija (eli 8v. poikani) oli yksityisopetuksessa laudan kanssa ja me muut laskettiin parhaiden taitojemme (lapset) ja kipurajamme (minä ja mun murtunut pohjeluu) mukaan suksilla ja mies laudalla. Miehen muksuista toinen on käynyt mäessä ennenkin ja toinen oli ekaa kertaa. Kivaa oli ja kaikki tykkäsi. Paitsi epäonnistumiseen turhautuva 8-vuotias. Lumilautailu ON vaikeampaa, kuin suksilla laskeminen ja sekös harmitti. Varsinkin, kun yksin hissillä nousu ei onnistunut kuin kerran ja se toki vähän rajoitti mäenlaskua, kun ei päässyt ylös...


Maanantaina palasin työelämän pariin 3 viikon sairasloman jälkeen. Olipa vaan melko jännää. Lääkäri antoi luvan palata sairasloman jälkeen istumätyöhön. Istumatyöhönpä juu. Haluan nähdä sen hetken, kun maanantai aamuna klo 7 pystyy hoitoalan töissä aloittamaan viikon kansliassa paperitöiden parissa. Päivän jälkeen vähän jalkaa särki, mutta ei nyt ihan sietämättömästi kuitenkaan. 

Illaksi olin varannut prospinningin ja cardiospinningin putkeen. 1:50min ja n. 900kcal. Uujee. Urheiluvammoja välttääkseni testissä on ollut nyt mitä erilaisempia alushousuvirityksiä. Tällä hetkellä suosikkina on joko Casallin tai Sloggin Invisible stringit.  Kuvaa en jaa. ;)

Stringeistä tulikin mieleeni p*rse, joka on eittämättä kuukauden treenitauon aikana vallan surkastunut ja kaikki sadat askelkyykyt on valuneet viemäristä alas. (En jaa kuvaa vieläkään.) No, uudella innolla sitten taas, kunhan koipeloiset kestää taas kyykkäämistä. Ai hitsi, mä niin kaipaisin taas jalkarääkin pariin. 

Eilen sain vihdoin raivattua kämpän jonkinlaiseen kuntoon. Illalla yläkroppatreeni salilla. Syömisen jälkeen sain jonkun ihmeellisen vatsakrampin. Sattui mahaan ja tuli tuskan hiki. Tärisytti. Yllättäen, treenikään ei sitten kulkenut, mutta tuli nyt jotain tehtyä kuitenkin. Teho ja intensiteetti ei ollut kyllä mistään kotoisin. 45min jälkeen luovutin ja siirryin muutamaksi minuutiksi keinoauringon alle, koska tummunut läski näyttää kuitenkin paremmalle.

Loppuviikko onkin yhtä lentoa. Nyt peräkkäin kaksi iltavuoroa, perjantaina aamuvuoro ja pojan 8-vuotissynttärit, jotka järjestetään toiminnallisissa merkeissä työpaikan jumppasalissa ja lopuksi mennään uimaan. Tässä pitäisi keksiä jotain energiaa purkavaa ohjelmaa herkutteluiden väliin, joka uppoaa n. 6-10-vuotiaisiin pikkumiehiin, joita on n. 10-15, ja jotka pitäisi saada pysymään jonkinlaisessa hallinnassa. Au. 

Hyppynaruhyppely ei tule kysymykseen, koska mun luut ei kestä. :D 

Lauantaina on synttäreiden part 2, lähinnä aikuisemmalle väelle, toki muutamat lapsetkin mukaan mahtuu. Ne kekkerit alkaa vasta klo 15, koska mä olen ilmoittautunut aamupäivällä tunnin basic spinningiin ja sitä seuraavaan reilu 2h maratonspinningiin. Pyöräilyä luvassa siis klo 10-13:15. Oijoijoi. 

Sunnuntaista alkaakin sitten taas yhden vapaan jäljiltä työviikko, joka päättyy vasta torstaina kuuden päivän vapaisiin. Niitä odotellessa!



perjantai 8. helmikuuta 2013

Raskas viikko lähes ohi!

Huh. Onpa ollut melkoisen raskas viikko. Ja ei. Valitettavasti ei  niinkään treenin suhteen.

Jimmy Devi Andrew 23.7.1979 - 4.2.2008
Hässäkkä alkoi itseasiassa jo viime viikon perjantaina, jolloin sain rakkaat veljentyttäret kylään Hämeenlinnaan. Lauantaina vein kuitenkin koko kolmikon lapsiparkkiin ja poljin itse tunnin spinnun. Sunnuntaina kävin lasten kanssa uimassa ja ajelin Jyväskylään palauttamaan veljentyttäriä.  Koska olen yhä sairaslomalla jäin Jyväskylään. Illalla nakkasin veljentytöt kotiin ja menin ystävälle saunomaan (niillä on ihan maailman paras sauna!) ja höpöteltiin puoli neljään...Maanantaina vietin edesmenneen puolisoni kuoleman vuosipäivää ja kuuntelin repeatilla Queenin Show must go on:ia ja kävin haudalla. Nuo hetket vie voimia aina aivan totaalisesti ja loppuillan lähinnä haukottelin, varmaan osin väsymystä ja osin henkistä väsymystä. Muutenkin nämä Jyväskylän reissut on aina yhtä lentoa. Pitää käydä siellä ja tuolla ja tehdä sitä ja tätä. Aikataulut mättää ja ruokailut on ihan mitä sattuu. Kahvia menee pari kuppia per kyläpaikka ja vatsahaava on taattu.

Maanantai illalla oli sovittu tehotyttötreffit nioben luokse, jossa herkuteltiin aivan ihanalla avokadopastalla ja juustokakulla ilman kakkua. (Keksipohja oli skipattu kokonaan!)

Tiistaina kävin aamupäivällä nioben kanssa salaattilounaalla, ja ihanan ystävän luona ja illaksi oli sovittu treffit jäsenkorjauksen/hieronnan merkeissä. Ihana luottofyssarini Kimmo nitkutteli/hieroi vasemman puolen selästä auki ja siitä jatkoin matkaa lähes suoraan salille. Taas oli siis käytössä loistava CMS-travelpass, jolla pääsee ilmaiseksi sallille usealla paikkakunnalla. Ei ehkä optimaalisin treeniajankohta tehdä mitään lähes suoraan hieronnan jälkeen,mutta menin kuitenkin. Parikymmentä minuuttia kuntopyörää ja rinta-ojentaja-olkapäätreeniä. Ei kulkenut, mutta tulipahan tehtyä.

Keskiviikkopäivä meni veljentyttären vahtina ja pyörähtäessä isäni kuoleman vuosipäivän muistoksi isän kotisalilla, josta edellinen postaus. Isoveljen autotallissa fiilistelin hienointa autoa ikinä, joka on luvattu mulle, jos isoveli dramaattisesti sairaskohtauksen vuoksi menettäisi kyvyn ajaa kyseisellä autollaan. Periaatteessa en moista tokikaan veljelleni toivo, mutta miettikää nyt tätä: -->

Lisäksi kävin kaverilla. Päivä oli kovasti itkuinen ja raskas. Oli koko päivän ihan ranteet auki- fiilis. Huutoitkin puhelimessa vähän kelle sattuu ja vähän turhankin paljon. Nyt vähän kaduttaakin...

Torstaina aamupäivällä mietin vaihtoehtoja. Isoveljen rintamamiestalon kalsea kellarikerros ja suihku vai salitreeni ja suihku siellä. Päädyin jälkimmäiseen. Heitin niskaan takin, päähän pipon ja survoin UGG-kopiot harmaiden collegehousujen lahkeiden päälle. Erityisen näyttävä kokonaisuus, varsinkin kun joutuu jättämään auton siten, että saa kipittää koko torikeskusen läpi ja puolet kävelykadusta päästäkseen salille. Kokonaisuuden kruunasi vielä yllättävä tapaaminen yläasteaikaisen ystävän kanssa. Edustin varmasti, sen lisäksi että olin ihan töttöröö. :D Ystävä toivotti hyvää saleilua ja se kyllä toteutui.

Salilla lämmittelin juoksumatolla, lähinnä kävellen. Hissukseen testailin muutaman minuutin pätkän verran juoksemistakin. Ei tuntunut hyvältä, mutta ei kovin pahaltakaan. Jalkatreenistä tein etureidet ja takareidet ja niiden lisäksi selkää, hauista ja vatsaa. Hyvä treeni, parempi mieli.

Treenin ja suihkun jälkeen sovin treffit kummitytön kanssa. Lätkäsin anti-age voiteet naamaan ja farkut jalkaan ollakseni vähän enemmän edustuskunnossa. Kummityttöä en ollut tavannut vuosiin, joten väliin jääneet synttärikakut syötiin yhdessä Elosella. Kummityttö täytti juuri 13 vuotta, joten 5 vuoden päästä voidaan käydä jo yhdessä kaljalla. :)  Keskustasta äidille, entiselle työnantajalle ja ystävälle vielä iltasaunaan. Vähän ennen puoltayötä kotiutuessani veljen luokse järjesti ADHD:ta sairastava 9-vuotias saksanpaimenkoira pikku ohjelmanumerot vielä alkuyön tunneiksi sontimalla ulkoilun jälkeen järkyttävän läjän keskelle eteisen lattiaa. Pikku järjestelyhommat sitten jäljellä olevien mattojen suojelemiseksi (mm. iso nojatuoli oviaukon tukkeeksi) ja pikku matonpesuhommat kellarissa.

Tänään sitten on määrä siirtyä kotia kohti. Aamulla tirautin veljentytön kanssa päiväkodin ruokasalissa pikku itkut. Tädin muruselle kun tuli suru puseroon, kun kerroin olevani varmasti jo matkalla Hämeenlinnaan, kun neiti tulee päiväkodista kotiin. Nyt pitäisi sitten pakata tavarat, siivota vähän jälkeeni jättämiä sotkuja ja alkaa valmistautumaan kotimatkaan, joka kulkee Hämeenlinnaan suorinta reittiä Joutsan kautta. Ei siis treeniä tänään(kään), mutta pääsen sentään omaan kotiin. Huomenna sitten omalle salille ja ensi viikolla onneksi pääsee jo töihinkin. :)

Kaikesta rankkuudestaan nämä kotikaupungin visiitit on kuitenkin ihania ja äärettömän tärkeitä. Taas on tavattu monta ystävää, joita kaipaan välillä kovasti, joskin monta tärkeää jäi taas näkemättäkin. Ihanaa silti päästä kotiin lepäämään. Omaan sänkyyn. Omaan kotiin. Omalle salille!

Reissuviikon (ma-pe) treenisaldo siis 2x salitreeni. Ei paljoa, mutta sentään tyhjää parempi! 

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

18.3.1954 - 6.2.2006


Lupasin jossain vaiheessa avata vähän tarkemmin blogin bannerissa komeilevan nuoren painonnostajan historiaa. Kyseinen voimamieshän on toki isäni, jonka kuolemasta tulee tällä päivämäärällä kuluneeksi 7 vuotta.

Ihan tarkkoja faktoja ei valitettavasti ole, koska lapsena ei tullut oltua niin kovin kiinnostunut isän painnonoston saavutuksista, vaikka toki muistan sen olleen iso osa isän elämää.

TUL:n mestarit v. 1977


Isoveljen tietojen mukaan isä aloitti painonnostoharrastuksen n. 14-15 vuoden iässä. Isän lajina oli siis painonnosto , ei voimannosto eikä kehonrakennus. Varma muistijälki saavutusten suhteen on alle 23-vuotiaiden SM-hopea (tulos on kysymysmerkki) ja ilmeisesti useampia TUL:n mestaruuksia, joista google löytää vain seuraavanlaisen merkinnän. Toinen nimiosuma tulee listauksessa, jossa on TUL:n ennätykset vuodelta 1973. Lapsuudesta muistan laatikon, joka oli täynnä isän voittamia painonnostomitaleita, enimmäkseen TUL:n ja piirinmestaruuskisoista. Isä ei ollut koskaan mitenkään erityisen iso, vaikka pituutta oli 186cm verran. Menestyksen salat taisi olla ennemminkin tekniikassa ja jaloissa, joissa voimaa kyllä oli. Isän kädet oli aina pulkannarut suhteessa jalkoihin.

Isä nosti aina Keljon Viestin riveissä ja kävi kotisalillaan Jyväskylän Kukkumäen Valorinteellä. Mitään muuta vaihtoehtoa ei kertakaikkiaan ollut. Seura oli aktiivinen ja tiivis ja sitä kautta isällä säilyi useita ystävyyssuhteita aivan kuolemaansa saakka ja vielä sen jälkeenkin meidän jälkipolvien kautta.

Aktiivinen nostaminen päättyi isoveljen muistin mukaan 80-luvun puolivälin tienoilla. Minä synnyin 1982 ja muistan  kuitenkin olleeni mukana salilla ja kisoissa. Muistan Valorinteen tuoksun ja fiiliksen, vaa'an ja muistan käyneeni isän punttikavereiden kanssa Valorinteellä saunomassa ja olin mukana treenaamassa. Muistan ehdottaneeni, että voisin harjoitella nostamalla pelkkää tankoa - sain nostettavakseni kepin. Enpä tiennyt silloin, paljonko pelkkä tanko painaa... Lienee painoin itse samanverran... :)

Isä palasi tutulle salille punttiharrastuksen pariin kuitenkin aina uudestaan. Ja uudestaan. Ja vielä uudestaan.  90-luvun alkupuolella avioeron jälkeen isä osallistui painonnoston ikämiesten SM-kilpailuihin, sijoittuen pronssille. Taas harrastuksessa oli taukoa, sillä isälläni oli myös toinen harrastus, joka vei ajan lisäksi myös suuren osan terveydestä. Alkoholi. Isäni oli siis myös alkoholisti ja se on fakta, jota en kiellä.

Alkoholi aiheutti isälle maksakirroosin ja toisenkin. Ensimmäisen  maksakirroosin isä sairasti jossain vuosituhannen vaihteessa, toisen 2004. Salihommat oli jäissä vuosituhannen alkupuolen, mutta isä palasi salille taas toisen maksakirroosin jälkeen, kun jäi lopullisesti pois työelämästä. Isä kävi melko aktiivisesti salilla, ja suunnitteli osallistumista ikämiesten kisoihin, jotka oli määrä järjestää Joensuussa kai huhtikuussa 2006.  Loppuvuodesta 2005 alkoi  isää vaivata lonkan alueen kipu. Keitto alkoi taas myös maistumaan ja isä kuoli helmikuun 6.päivä 2006. Sillä kertaa päällä oli kolmas maksakirroosi sekä keuhkokuume ja ruumiinavauksessa selvisi myös lonkkavaivana olleen huonoennusteinen osteosarkooma (luusyöpä). Lopulta äkillisempi kuolema maksakirroosiin oli varmasti isän onni, eipä ehtinyt syöpä kuihduttaa.

Isä oli alkoholismistaan huolimatta maailman hyvätahtoisin mies, vaikka herkästi sortuikin sekä viinaan että naisiinkin. Isä elää "legendana" Valorinteen salilla ja meidän muistoissa. Ei ole kertaa tai kahta käynyt niin, että pidättelen salilla raudan kanssa temutessani kyyneleitä. Näen isäni itsessäni ja tiedän. Isä olisi sekä otettu että ylpeä tyttärestään, vaikken aivan isän jalanjäljillä kuljekaan.

Tänään kunnioitin isäni muistoa vierailemalla isän "kotisalilla", joka on yhä lähes entisellään. Miljöö, tuoksut ja kaikki. Saunaan en rohjennut mennä, mutta veljentyttärelleni annoin kepin nostettavaksi.

Nuoremman polven Tötterman Valorinteen salilla! 

Se aito Tötsi. Isä. Jos kuvan päivämäärä pitää paikkaansa, tämä kuva on otettu n. 8-9kk ennen isän kuolemaa.
Isä kolmas vasemmalta.


Isä nuorena poikana oikeanpuolimmaisena

Seinä, jossa on uusia ja vanhoja "legendoja".

Se sama vaaka! :)

Ihan tutulta näyttää :)

Taattua punttisfiilistä heti pukuhuoneessa!

Nuori lupaus
Tuttu ovi. Melkein kuulen isän äänen oven takaa.

Lepää rauhassa, iskä. Mä nostan seuraavan kerran raudat sulle ja sun muistolle. Ja maljan myös. Ikävä on ja tulee aina olemaan.