torstai 30. toukokuuta 2013

Sosiaalinen media ja valtava itsensä esittelemisen tarve

Ässä kirjoitti blogissaan TEKSTIN, joka sai aikaan valtavan halun poistua sosiaalisesta mediasta ja lopettaa bloggaaminen tällä siunatulla sekunnilla, justiinsa siihen paikkaan, kaivaa häpeäpotero ja ottaa siitä kuva, yläviistosta tietenkin ja postata se ainakin blogiin ja facebookiin - muita en käytä.

Erityisesti kolahti teksti: "Siksi onkin mielenkiintoista, miten estottomasti ja innokkaasti monet nykyään itseään puolialasti esittevät. Viisitoista vuotta sitten Mallorcan-kuvat uima-altaalta piilotettiin perhealbumiin, elleivät ne olleet tärähtäneitä ja siten pilalla, sillä valokuvaaminen oli pitkäkestoisempi projekti:" 

(Toisaalta, kyllä kai niitä Mallorcan-kuviakin esiteltiin kahvipöydässä vahingossa sokeria lainaamaan tulleelle naapurinrouvalle? )

Ja se häpeäpotero-osuus: "Nyt kuva vaikkapa jumppatrikoissa ja pikkutopissa on koko maailman katsottavissa muutaman sekunnin kuluttua sen ottamisesta. Minä lähdössä lenkille, jumppaan, salille. Minun hikitreenini, endorfiinini, sykkeeni, kierrosaikani, vatsalihakseni ja pirtelöpulloni, perkele. Kansa tarvitsee kuvatodisteita, ja kuva pitää ottaa ensin kotona, sitten salaa salin peilin kautta ja vielä lopuksi pari pukukopissa."

Ässä on aivan loistava kirjoittaja ja tiedän, että tässäkin on  hänen tyylinsä tuntien varmasti vähintäänkin75% liioittelua, mutta ajattelemaan se silti sai. Murunen totuutta tässä varmasti on silti? Tai onkin, koska kyllähän valtaava trendi on ehdottomasti kännykameroiden, internetin ja sosiaalisen median myötä ollut, että oman itsensä esitteleminen ja jakaminen on huomattavasti helpompaa. Ja sitä tehdään. Paljon! Hirmu vaiva se olisikin esitellä Mallorcan-kuvat neljälle sadalle kaverille, eihän sitä mahakaan kestäisi sitä määrää kahvia, kun jokaisen kahvipöydässä kestitsisi. Eikä niiden kahvipullien jälkeen ainakaan olisi Mallorcan bikinivartalosta tietoakaan...

Onko minulla tarve esitellä itseäni puolialasti? Ilmeisesti on, koska olen sen tehnyt - ja varmasti tulen vielä tekemään. Oleellisempi kysymys lienee onkin, miksi minulla on tarve siihen? Se onkin huomattavasti kinkkisempi tapaus pohdittavaksi. Omalta kohdaltani luulen, että kyse on ainakin osittain siitä, että sisälläni asuu edelleen se laiha läski, jolle tuotti suunnatonta tuskaa kävellä kotiovelta parkkipaikalle, hengästymättä. Tai oikeastaan, se ei edes onnistunut, koska piti samalla vetää nikotiinia ja tervaa keuhkot täyteen ja posket lommollaan. Tahdon julistaa koko maailmalle tätä liikunnan riemun ilosanomaa. Kehittymisen (tai vaihtoehtoisesti ruokavaliosta lipsumisen) näkee parhaiten kuvista ja jos kerran treenistä kirjoittaa (enimmäkseen tässäkin tapauksessa itselle muistiin, mutta silti), niin treeniin liittyen on varmaan suurin osa kuvistakin? Ja se nyt vaan on niin helppoa, kännykällä. Itselaukaisijalla, peilin kautta, yläviistosta. Ennen treeniä, treenin aikana, sen jälkeen. Suurinta osaa ei todellakaan kiinnosta, todennäköisesti ei juuri ketään ja suurimmat tunteenpurkaukset koetaankin myötähäpeän saralla.

niobe postasi facebookiin muutama päivä sitten ajatuksen joka jäi pyörimään kaikessa yksinkertaisuudessaan syvästi mieleen.

How to get a bikini body?
Put a bikini on your body.


Yksinkertaista! 

Jurmalan kuva-albumista lokakuussa  2011 löytyi tälläinen bikinibody. Saisko olla kahvia? Pullaa?


Ja koska tänä kesänä ei ole lomaa eikä lomamatkoja, niin tällä eteisestä - peilin kautta JA kännykameralla otetulla kuvalla kesän 2013 bikinibodystä mennään.


Itse katselen maailmaa vaaleanpunaisten (lempiväri! eikun...) lasien läpi ja näen alle kolmekymppisen bikinibodyn jonnin verran... hmm... pehmeämpänä kuin reilu kolmekymppisen. Tavoitteena olkoon vaikka olla kireä viiskymppinen nalkuttava naapurintäti.

Muistakaahan osallistua  molempiin arvontoihin (KLIK) ja myös oikean nurkan kyselylaatikkoon kaivataan mielipiteitä. 

Ajatus oli siis säästää tosielämän kaverit näiltä treeni-blogi-jumppa-spinnu-juoksu-kuva eestä/takaa fb-päivityksiltä, ja luoda oma blogisivu, jos sille tilausta on.


Ps. En ladannut jälkimmäistä facebookkiin. Ensimmäinen sieltä löytyy kyllä. Kaivan häpeäpoteron heti huomenna.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Tasotesti @ Runner's High Oy

Kävin siis reilu pari viikkoa sitten Pasilassa juoksemassa tasotestin.

Tasotesti tehtiin Runner's High Oy:llä joka on viiden urheilijan perustama hanke. Runner's High keskittyy kehittämään suomalaista kilpa- ja kuntourheilua, keskittyen siis juoksuun ja juoksuvalmennukseen. Yritys tarjoaa tasotestejä, järjestää juoksutapahtumia, juoksukouluja ja valmentaa.

Tasotesti suoritettiin Pasilassa Runner's high Oy: toimitiloissa, jonne oli loistavien ohjeiden perusteella helppo löytää. Kyseessä oli juoksumattotesti.

Ihan ensin mitattiin lepolaktaatti. Syke oli jännityksestä koholla, muistaakseni paikallaan seisten lähemmäs 90. Sen jälkeen hypättiin matolle. Testi suoritettiin 4min jaksoissa, välissä laktaattimittaus, sykelukema ja hetki palautumista ennen seuraavaa vaihetta, jossa maton nopeutta kasvatettiin, viimeinen nopeudenlisäys tuli ns. lennossa.

Ensimäinen nopeus (hitaus) oli n. 9:30min/km kävelyvauhti jota kasvatettiin aina 4min välein siten, että viimeinen tahti oli 4:43min/km.

Paremman käsityksen nopeuden kasvamisesta saa varmaan kuvasta.





Maksimisykkeeksi sain  testiolosuhteissa 193.Viimeisessä puristuksessa sanoin testiä tehneelle tytölle, että mä yritän puristaa vielä vähän, mutta jokin kommunikointiongelma oli, koska hän hidasti vauhtia. Toisaalta, ajomatkalla nautittujen juomien ja edeltäneiden kahvien jälkeen fiilis oli kyllä se, että pissa olisi voinut lirahtaa pöksyyn myös ihan hetkenä minä hyvänsä. Voi siis olla, että maksimisykkeestä jäi se ihan viimeinen puristus tekemättä, vaikka laktaatit olikin aika tapissa. :D  Lenkeillähän olen saanut puristettua maksimit 198-201 tasoon sen verran usein, että tuskin joka kerta mittarivirhettäkään on?

Joka tapauksessa. Näiden arvojen perusteella viisaat Runner's Highn miehet (ja miksei naisetkin) ovat luoneet minulle käppyrät, joita tuijotan herkeämättä varmasti koko loppu kesän.


Näiden perusteella lopputulema on


Kirjallisessa testipalautteessa tuli se, mitä tiesinkin. Lisää pk:ta. Lohdullista on se, ettei mun enää tarvitse yrittää pitää pk-tasoa alle 150bpm, johon olen tähän mennessä pyrkinyt, siinä juurikaan onnistumatta. 150-160bpm tasolla köpöttää jo kummasti enemmän.

Kirjallisen palautteen helmistä muutama :

"Tehoalueiden puolesta voidaan todeta, että tilanne on harjoitettavuuden kannalta hyvä, sillä PK- ja VK-alueet ovat keskenään sopivassa linjassa. Maksimivauhti on näihin nähden todellinen vahvuus, jota voitaisiin pitää heikkoutena, koska se voidaan usein tulkita liian kovien tehojen käyttämiseksi aiemmissa harjoittelussa, mutta toisaalta on huomattava että se tarjoaa erinomaisen vauhtipotentiaalin kehittymiselle tulevaisuudessa."  

Ihana hampurilaispalaute. :D Vahvuus on mun heikkouteni. 

"Peruskestävyystaso jää aavistuksen matalaksi suhteessa muuhun kuntotasoon ja testitilanteessa syke menee juoksupätkissä nopeasti aerobisen kynnyksen yli." 

No shit, Sherlock! :D

"PK-lenkeille voisit asettaa sykemittariin rajoiksi 135-140 (ala) ja n.165 (ylä)."

Uaaaah, mikä synninpäästö! 

 "Testissä saavutettu maksimivauhti kertoo irtiottokyvystä, maitohaponsiedosta ja vauhtireservistä. Vauhtia löytyykin varsin hyvin ja kynnystasojen kehittyminen ei jää ainakaan tästä puolesta kiinni."

Ehkä mä vielä joskus siis kehityn myös nopeudessa!

Kokonaisuudessaan tasotestistä jäi erittäin hyvä fiilis. Palaute oli sitä, mitä itsekin arvelin, samoin sykealueet on synkassa omien fiilisten kanssa. Jos nyt jotain kritiikkiä on pakko antaa, niin palautteen saaminen venyi vähän pitkään. Plussaa kuitenkin siitä, että asiasta aktiivisesti tiedotettiin, pahoiteltiin ja tarjottiin hyvitystäkin.  Suosittelen!

Sitä (siis kehittymistä) odotellessa pohdin, tartunko Runner's High etävalmennuspakettiin.  Mainospuheessa luvataan ainakin paljon!


"Juoksuvalmentajan avulla juoksutavoitteet todeksi

Olkoon tavoitteesi sitten ultramatkat, armeijan cooper, kuntoilun aloittelu, kovan luokan maratonaika tai vain juoksuvammojen välttäminen niin meiltä löytyy siihen valmentaja!
Nyt etävalmennuksessa olevilla on mahdollisuus valita valmentajakseen Simo Wannaksen, Tuomo Salosen tai Heidi Pappilan lisäksi myös tuore maratonin SM-hopeamitalisti Aki Nummela.

Henkilökohtainen harjoitusohjelma ja juoksuvalmentaja jatkuvasti käytettävissäsi

Voit asua missä päin maailmaa tahansa ja päivittäinen harjoitusohjelma tulee sähköpostiisi säännöllisesti kahden viikon sykleissä, jolloin valmentajillamme jää aikaa analysoida kehittymistäsi ennen seuraavaa ohjelmaa.
Valmentajamme ovat myös käytössäsi jatkuvasti sähköpostin tai Facebookin välityksellä jakelemassa neuvoja ja antamassa vinkkejä juoksuun liittyvissä asioissa."















maanantai 27. toukokuuta 2013

Randomajatuksia ranskalaisittain

- Sain tasotestipalautteen lauantaina. Se herätti niin paljon ajatuksia (positiivisiakin!), että haluan postata tasotestistä ja palautteesta ihan ajan kanssa. Sitä ei ole. Siis aikaa.

- Tein kuitenkin pari vertailua garmin connectissa.

Viime kesänä juoksin näin:

Tänä kesänä tähän mennessä:

 Ei verrata nyt nopeutta, vaan kilometrimäärää ja ajankohtia. Ilmeisesti mä olen oikeasti vihdoin pystynyt a) lisäämään hölkkätreeniä ja b) lisäämään nimenomaan sitä kirottua pk:ta!

- Olen saanut niin villejä ajatuksia tästä alla olevast näkymästä, että ne on varmasti viisainta jättää ihan ajatuksen tasolle.


- Jos himoitsee kaksi vuorokautta lakritsia niin se ei lähde kuin yhdellä tavalla. Ja se ei jää siihen yhteen lakuun!

- Viikonloppuna syötiin kauden grillivihanneksia

 - Kun lähtee lenkille 300g painoisen naudanpihvin ja muiden oheisten jälkeen on lähtökohta aika pullea ja raskas.
 - Sitäpaitsi, eilen oli laiskotus, (=hiilarikrapula) väsymys ja järkyttävä motivaatiopula. Eihän se näy iloisesta ilmeestä, eihän?

 - Päätin mennä tekemään muutaman ylämäkivedon. Aloitin tästä mäestä. Kuva ei anna oikeutta.

 - Mutkan jälkeen se jatkuu...
 - Ja kun se vihdoin loppuu, tullaan harjun päälle, josta on näkynyt koko Hämeenlinna. Siis ennen kuin tuo ryteikkö kaunis, jylhä metsikkö on kasvanut eteen.  Juoksin ryteikköä lenkkipolulle, joka on harjun kupeessa, ikäänkuin kuopassa. Hyviä mäkiä oli!

 -Sykekäyrällä mäkivedot näytti tältä:

  - Mäkivetojen jälkeen ajattelin kevyesti juosta normilenkin kotiin. Sitten päätin, että juoksen kotiin vähän eri reittiä. Yhtäkkiä huomasin, että Garminissa oli juostuna 7km ja olin rapamäen päällä Ahvenistolla, josta kotiin on 6km. Mites tässä näin kävi, kun ei yhtään huvittanut juosta?
13km jälkeen oli sulatettu ainakin pari grammaa sitä kolmesataagrammaista naudanpihviä. En hymyile, vaikka ehkä vähän mieli tekisi! Juoksulenkillä oli ehkä aavistus flowta.
 - Tänään kävin ostamassa huomiselle kulttuuria. Harrastaa voi muutakin kuin kuntosalia/liikuntaa. Meidän frendit harrastaa teatteria, se on hienoa. Mä oon niin ylpeä! Fiftari!


 - Uuden saliohjelman jalkajumppa siirtyi eiliseltä tälle päivälle (se motivaatiopula) ja voi morjes, että toimii! Jalkarääkin painotus on nyt toistojen määrässä, joten painot on huomattavasti vaatimattomammat. Kokeilkaa silti tehdä 4 x 25 jalkaprässissä 30sek. palautuksella, mutta vähentäkää normaalisti käyttämistänne painoista jokunen kilo...  Niskatukka vähän kostui...

- Niskatukan kostuminen saattoi kyllä osaltaan johtua myös salin rikkoutuneesta ilmastoinnista. Vatsojen jälkeen matolle jäi kirjaimellisesti märkä läntti.

- Joku toivoi lisää kuvia, sitä saa mitä tilaa. Laatu on taattua kännykameraa. Sorit siitä, yritän ladata järkkärin ja etsiä muistikortin.

- Muistakaahan vuosipäiväarvonta! KLIK!!

perjantai 24. toukokuuta 2013

Vuosipäiväarvonta lähestyy!

Blogi juhlii  ensimmäistä syntymäpäiväänsä 3.6.2013.

(Eka postaus on kirjoitettu kylläkin toukokuussa, mutta ei julkaistu suurelle yleisölle ennen kuin kesäkuussa.)

Syntymäpäivän kunniaksi luvassa arvonta, sillä sitä toivottiin. Lupaan myös juoda skumppaa, mitäs toivoitte sitäkin.

Arvontapalkintoja on tällä kertaa kaksi. Siispä suoritamme kaksi arvontaa!

Ensimmäinen arvotaan blogin virallisena syntymäpäivänä, 3.6.2012 ja toinen arvotaan 15.6.2013 Forssan Suvi-illan puolimaratonin jälkeen.

Ohjeet tulee tässä:

Ensimmäiseen arvontaan osallistut kommentoimalla tätä postausta antamalla blogin sisällöstä ruusuja / risuja ja kehittämisehdotuksia tulevaisuuden varalle.

Palkintona on 

Kuva: www.sportsdirect.com
Karrimorin ihana vaaleanpunainen juomapullo, joka vetää sisäänsä 300ml nestetttä. Vettä, aminohappoja, skumppaa. Mitä kukakin nyt tykkää lenkillä mukanaan hörppiä. Puteli on muotoiltu siten, että sitä on erityisen helppo kiikuttaa mukanaan kun juoksee tuulispäänä ympäri pitäjiä.

Lisäksi luvassa on jonkinlainen määrä lisäravinnepatukoita. Riippuu vähän siitä, saanko kerjättyä sponssia vai meneekö omakustanteiseksi.

Arvonta suoritetaan 3.6.2013 aamupäivällä, joten ruusut / risut ja kehittämisehdotukset 2.6.2013 klo 23:59 mennessä kommenttilaatikkoon.

Onnettarena toimii random.org.

Toiseen arvontaan osallistut veikkaamalla minun Forssan suvi-illan puolimaratonin loppuaikaa.

Jotain osviittaa voi saada menneistä ja tulevista juoksuaiheisistä blogipostauksista ja garmin-statistiikoista sekä sivupalkin vanhoista tuloksista. Pelkkä "järkyttävän hidas"  ei riitä vastaukseksi, vaikka aivan oikeaan se kieltämättä osuukin. Myös osallistumattomuutta / keskeyttämistä sopii veikata, eihän sitä tiedä jos vaikka arpaonni olisi sinun puolellasi. Tässä yhteydessä toivon kuitenkin ettei ole.

Toissavuonna Forssassa kellotettiin ainoastaan bruttoaikoja, joten se olkoon arvonnassa oleellinen, vaikka viime vuoden kilpailijat olivat saaneet nettoajatkin.  Lupaan olla vitkastelematta alussa, vaikka en tokikaan aivan eturivin lähtijänä olekaan.


Kakkosarvonnassa palkintona on vähän hardcorempi juomaratkaisu pidemmille lenkeille ja väri sopii maskuliinisemmallekin lukijaväelle.

Kuva: www.sportsdirect.com
Juomapullovyön lisäksi palkintona on vyön taskujen täydeltä energiageelejä ja patukoita. Määrä ja laatu riippuu taas samoista seikoista kuin edellisessäkin huikeassa palkinnossa.

Palkinnon voittaa siis lähimmäksi veikannut. Mikäli yhtä lähelle pääsee useampi arvaaja, suoritetaan reilun pelin hengessä arvonta.

Osallistumisaikaa on lähtöpamaukseen saakka ja sehän kajahtaa ilmoille 15.6.2013 klo 16 paikallista aikaa Forssassa. Voittaja julkistetaan heti, kun selviän juoksun jälkeen tarkistamaan, kuka oli lähimmäksi arvannut.

Mikäli haluat  osallistua molempiin arvontoihin, anna rakentavalle palautteelle mahdollisuus tulla luetuksi ja veikkaa loppuaikaa. Mikäli et halua tuplata mahdollisuuksiasi huippupalkintoihin, tee vain jompikumpi.

***

Selkeetä?

 Ja onnea arvontaan, paitsi niille, jotka veikkaa DNF:ää tai osallistumattomuutta. *kjäh*

Erikoisammattimies

Heippa hei!

Extreme runista on toivuttu. Viikko on mennyt vähän kevennellen, tiistaina kävin salilla tekemässä rinta-olkapää-ojentajatreenin ja kevyesti lönköttelin pk:ta 5km salilta kotiin. Tälle päivälle suunnittelin lenkkiä ja selkä-vatsatreeniä. Sunnuntaille varmaankin lenkki+jalat.

Siitä alkuviikon lenkistä tulikin mieleeni, että voi hyvänen aika, että mä olen hidas jos yritän juosta pk-sykkeillä. No. Aikaa meni siis lähemmäs kolme varttia ja keskisyke oli 141, joka on varmaan ennätyksellisen matala ja varmaan menee pk-alueen rajoihin, koska maksimit on yli 200. Nopeammin silti olisi päässyt, jos olisi vaihdellut juoksu/kävely intervalleilla. Edelleenkin kun ongelmana on se, että kävellen ei syke nouse (tasotestimiehen mukaan ongelma on osittain matalassa leposykkeessä, joka on n. 48) ja hitaassakin juoksussa (esim. 8min/km) karkaa liian korkealle, eli sitä Pe*keleen Kituuttamista (PK:ta siis) vaan pitäisi harrastaa enemmän. Tiedän kyllä sen faktan, mutta kun en tahdo saada mitään treeniä osumaan oikean sykealueen kohdalle. Paitsi nyt sain, kun tulin 9min/km tahdilla (eli kävelyvauhtia), mutta kuitenkin juoksunomaisesti. Näyttää ja tuntuu niin typerältä, että tekee mieli vetää pussi päähän.

Ehkä se tästä kuitenkin vielä iloksi muuttuu. Tasotestipalautetta muuten odottelen edelleen. Muutama päivä sitten sain sähköpostia, jossa pahoiteltiin tasotestipalautteiden viivästymistä ja luvattiin viimeisinkien kolahtavan postilaatikkoon perjantaina. Tietääkseni tänään on perjantai, joten toiveet on korkealla. Ehkä niillä opeilla, tämäkin "turtle on the run" saa vähän ilmaa jalkojensa alle.

Kuva lainattu täältä: http://zedzed-pes.blogspot.fi/2012/05/bilan-du-1500.html
***

Työelämä on näyttänyt viimeisen viikon sisällä myös parhaita puoliaan. Tässä päivänä eräänä menin töistä lähtiessä hissiin ja P-kerrokseen. Hississä vieressäni oli tekniikan työntekijä, jonka nimineulassa luki "erikoisammattimies".  Mikä hiton erikoisammattimies? Minkä alan erikoisammattimies? Vai kenties joka alan erikoisammattimies? Vähän superia! Samassa hississä ihan oikean erikoisammattimiehen kanssa! Siitä miehestä tuli laakista mun esikuva!

No. Eräänlaiseksi erikoisammattinaiseksi tässä on itsensäkin tuntenut. Tai siis lähinnä on tuntenut, että  pitäisi olla joka erikoisalan asiantuntija. En  siis ole. Työviikko on mennyt nimittäin siten, että sunnuntaina olin useamman vapaapäivän jälkeen raudankova ortpedinen sairaanhoitaja, maanantaina  olin urologian osastolla (tosin, lievennyksenä, hoidin gastron potilaita), tiistaina olin osaava gastrokirurginen sairaanhoitaja (eri potilaat silti, kuin edellispäivänä), keskiviikkona olin korva-nenä-kurkku(silmä)taudeista vastannut iltavuoron sairaanhoitaja ja torstaina erikoisosaamattomuusalueellani oli verisuonikirurgia ja plastiikkakirurgia.  Faktahan on, että tiedän rippeitä sieltä täältä, enkä mistään kunnolla ja en koskaan tunne potilaita. Varahenkilön yksi tärkeimmistä ominaisuuksista onkin tämän parin kuukauden kokemuksen perusteella hyväksyä se, että mistään et koskaan tiedä mitään ja aina olet aivan pihalla.

Ei sillä. Tätä mä halusin ja tästä mä tykkään. Tilanteet, erikoisalat ja potilaat vaihtuu. Varmaan sitä nuo edellämainitut erikoisalatkin tulee tutuksi tässä vuosien saatossa vähän paremmin, mutta kyllä välillä hirvittää itseäkin ja tulee mietittyä, että pitäisi varmaan vapaa-aikaansa kuluttaa enemmän ko. erikoisalojen asioita kertaillen. Heti sitten, kun on ylimääräistä aikaa...

http://frabz.com/1jwa

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

ExtremeRun 18.5.2013

Nyt se on nähty ja koettu. Vantaan vuoden 2013 ExtremeRun- tapahtuma.

Kisa-asuna tosiaan oli Sportsdirectilta tilattu raidallinen playsuit. Isot pojat oli kertoneet, että kaiken päällä olleen saa tosirymyämisen jälkeen heittää roskiin, joten siihen varauduttiin. Jalassa oli kolme kesää ja useamman sata kilometria nähneet uskolliset pegasukset. 





Edellisillan valmistautumisesta olikin edellisessä postauksessa. Pakkasin kyseisen postauksen jälkeen vielä tavarat ja menin sänkyyn unta odottamaan joskus klo 1 maissa. Vielä kahdelta olin hereillä kun sain mieheltä viestin. Pätkissä näin sekavia ExtremeRun-unia ja klo 4:27 pomppasin sydän kurkussa ylös varmana siitä, että olin nukkunut pommiin. En ollut. Kello soi 6:30 ja klo 7 sain itseni ylös.

Aamupuurot naamaan, kisa-asu alle, päälle pieruverkkarit ja viimeiset tavarat kassiin. Napero kyytiin ja hoitopaikkaansa ja itse menin hakemaan kisakumppania kyytiin. Suunnilleen 8:45 lähdettiin kohti Vantaata.

Matkalla käytiin hakemassa vielä huoltoasemalta take away-kahvit armottoman pissahädän varmistamiseksi ja hörpittiin aminohappoja.  Oltiin todella hyvissä ajoin Flamingolla, jonne jätettin auto parkkiin. Siitä yhteiskuljetuksella kisapaikalle, jossa oltiin myös hyvissä ajoin. Muutama muukin oli ajoissa.


Numerot saatiin noudettua ilman sen suurempaa ruuhkaa ja varmaan melkein pari tuntia ehdittiin istuskella nurmikolla fiilistellen tunnelmaa. Mä nautin vielä rahka-proteiini-banaani-mansikka-smoothiesotkun siinä reilu pari tuntia ennen lähtöä. Pari visiittiä bajamajassa (se kahvi!...ja ne kaikki muut nesteet...), joista viimeinen oli jo melko ruuhkainen. Jossain vaiheessa saatiin kilpakumppanin kanssa kuningasidea. Mehän oltiin Team Pia Ali-Rekola. En vaan tiedä, oliko meidän tiimi nyt Pialle varsinaisesti mikään kovin hyvä mainos. :D Eikä ehkä muistettu asiasta Pialle mainita.


Bajamajajonossa törmäsin myös Monnaan, joka oli  Lorna Jane-tiiminsä kanssa myös juoksemassa. Huikean hieno kasarilook leideillä olikin!

Viimeisen bajamajavisiitin jälkeen verkkarit pois kisa-asun päältä ja tavarat säilytykseen. Kisa-asun päälle vedettiin vielä kulahtaneet trikoopaidat, jotka jäi lähtöpaikalle järjestäjien riemuksi. Vähän venyttelyä ja lämmittelyä lähtöpaikalla. Jaajo puhui kuin Runeberg ja nostatti tunnelmaa. Urheilujuhlan tuntua ei kyllä juurikaan ollut, enemmänkin festarimeininkiä. Varmaan suurin osa kilpailijoista, oli sitten hupi-tai kilpasarjaa oli pukeutunut jotenkin. Joku enemmän, joku vähemmän, mutta edes jotain. Paljon oli myös useamman henkilön tiimejä, joilla oli joku teema-asu päällään, vähän niinkuin meidän kahden naisen tiimillä. :)

Itse juoksu sitten meni just niinkuin tällä tukkoisuudella (ja vallitsevalla kunnolla) arvata saattaa. Reitti oli erittäin mäkinen ja raskas, alustana oli paljon purualustaa. Ja mäkiä. Ihan ei ollut yksi eikä kaksikaan mäkeä, mihin puuduin, enkä vaan pystynyt _juosta_ ylös asti. Muutama kävelyaskel tuli siis väliin otettua ja toki esteillä. Alun ruuhkassa ei pystynytkään juurikaan juoksemaan. Esteet oli hauskoja, muttei mitään ylitsepääsemätöntä, jos oli valmis upottamaan itsensä nilkkoja / ranteita myöten p**kanhajuiseen mutaliejuun. Betoniseinäesteellä ekakierroksella alas hypätessäni kaaduin ja sain vasempaan kämmeneen pientä urheiluvammaa, mutta muuten selvittiin ilman venähdyksiä. Mustelmia kyllä tuli.

Vantaanjoen vesi ei ollut kovin raikastavaa, eikä puhdistavaa ja kun märät lenkkarit upottaa liejuun ja sen jälkeen pöllyttää heinikkoa/purualustaa, niin voin kertoa, ettei tossu ollut kovinkaan kevyt.

Tapahtuma oli kuitenkin hauska ja hyvin järjestetty. Ainoa "moite" ekakierroksella alussa oli ruuhkautuminen ja varsinkin vantaanjoen ylityksen jälkeen seuraavalle esteelle meno ruuhkautui niin kovasti, että paikallaan joutui seisoskelemaan ja odottelemaan useamman minuutin. Toisella  kierroksella samaa ongelmaa ei enää ollut.

Sellainen se sitten oli.

Vantaan ExtremeRun 2013. 16km hupisarjaa ja  KAIKKI esteet ajassa 2:23:26. (väliaika 1:17:19)
Maalissa olo oli mutainen, haiseva ja onnellinen. Garminin statsit TÄSSÄ.

Kuvasta kiitämme Monnaa!
Kiitos Nike Pegasus 2010-2013!
Kotona oli miellyttävää päästä kunnolla suihkuun!

Tänään fiilis on lähinnä hakattu. Jaloissa tuntuu ja esteillä kiipeileminen tuntuu myös yläkropassa. Jalat on pienillä mustelmilla.

Ehkä ensi vuonna uudestaan - paremmalla kunnolla kenties?

***

Tiedättekö sen ärsyttävän kommentoinnin sanatunnistuksen roskapostin ehkäisemiseksi? Sain eilen kuulla ystävälliseltä lukijalta, että tässä blogissa on se päällä, vaikka mä itsekin vihaan sitä. Jossain alun säätämisessä se on siis sittenkin lipsahtanut päälle. Olen melkein vuoden ollut uskossa, ettei se ole päällä ja se onkin ollut. Pyydän anteeksi, koska  SE ON ÄRSYTTÄVÄ.  Nyt sitä ei enää ole.  Kai. Ehkä.

Kommentoi ja kokeile. :)




perjantai 17. toukokuuta 2013

Extremejännitystä ilmassa!

Huuui! Se on huomenna! Kesän 2013 ensimäinen juoksutapahtuma ja haaste. 16km 34 estettä + tukkoinen olo. Huh.

Lääkäri määräsi tukkoisuuteen muuten lisää allergialääkettä ja nenäsumutetta. Niillä mennään, miten pystytään. Tämän päivän missio oli löytää nuorelle miehellä cappi. Löyty!

Extremejännään: Kisa-asu on valittu. Kynnet on lakattu karkkivärein. Tavarat on pakkaamatta ja extremerunia varten viritelty rintaliivitoppisysteemi ompelematta kasaan - ehkä se pitääkin ommella vasta päällä? Miten musta tuntuu, että mun prioriteetit oli nyt vähän jotenkin kierossa? Huomenna siis herätys varmaan kuudelta... Ellen sitten heitä tavaroita kassiin NYT!

Nuori mies halusi kannustaa äitiä tekemällä iltapalarahkan. Rakkaudella. Äidille. Rahkaa, hedelmäkarkkeja ja merkkareita. <3



Kynsilakan alle melkein peittyy kynsien urheiluvammatkin. Jei!

 Ihan hurjan kutkuttava olo. Huomenna. Huomenna. Oijoijoi!!



Huomenna sitten kokemuksia tositoimista!




torstai 16. toukokuuta 2013

Vaietaan ongelmista...

...niin silloin niitä ei ole, eihän?

Ei. On ne.

Tasotestin jälkeen olen viettänyt hiljaiseloa. Tasotestin jälkeen nielussa tuntui pientä karheutta, juttelin tulomatkalla nioben kanssa aiheesta, muuten ohitin sen ja toivoin parasta. Tiistaina karheus lisääntyi, nenä oli täysin tukkeessa ja valui vettä ja kuumemittariin nousi pieniä lämpölukemia. Silmiä, nenää ja kurkkua kutitti. Mietin, että ei nyt taas. Olen joka vuosi "flunssassa" toukokuusta heinäkuuhun. Niin. Tai sitten en. Ehkä tämä onkin allergiaa?  Mitään siitepölyallergiaa mulla ei ole koskaan todettu, mutta lapsena olen oireillut siitepölyjen kanssa ristaaville juureksille. Voihan se herkityminen tulla aikuisiälläkin... ?

Marssin apteekkiin ja kerroin farmaseutille oireet. Hän sanoi oireiden kuulostavan allergialta ja mun näyttävän allergiselta. Joo, kiitti. Ostin allergialääkkeitä ja sain ohjeeksi ottaa aluksi 1tbl 2 x vrk:ssa, vaikka suositeltu annostus on 1x1. Pari päivää olen lähinnä aivastanut, niiskuttanut ja nukkunut. Edelleenkin röörit on aivan tukkeessa ja Extreme Runiin on aikaa 1päivä ja viitisentoista tuntia. Äkkiseltään tunneiksi muutettuna siis kolmekymmentäyhdeksäntuntia ennen kuin lähtö Eye Of The Tiger kajahtaa.

Ei nyt vaikuta hyvältä. Ei auta edes tänään sportsdirectilta saapunut kisa-asu. Jännityksen säilymiseksi mallin virkaa toimittaa armas puolisoni. En ota vastuuta, mikäli joku menettää kuvan vuoksi yöunensa. Tai saa painajaisia. Varoitettu on.


Sportsdirectin paketista paljastui onneksi muutakin. Karrimorin 3/4 juoksutrikoot ja Niken Just do it- toppi.

Kyllä nyt on niin sävysävyyn pinkkimustaa, että!


Kukahan pesis meidän peilin?
Myös veljen vaimon kanssa startfitnessiltä tilatut juoksukamat löysi perille. Kiitos vaan sinne. More Milen trikoot oli ehkä aavistuksen ahtaat - pohkeista! Mutta kai niillä juoksee.


Kävin uhmaamassa kohtaloani sekä kaikkia henkimaailman olentoja ja kokeilin hölkötellä. Ihan neljä kilsaa jaksoin. H i t a a s t i . Vajaan kilometrin välissä hivenen reippaammin ja tuntui että tukehdun siihen paikkaan. En tiedä auttaako se enää mitään, mutta oiskohan huomenna jollain vähän korkeammin koulutetulla terveydenhuollon ammattihenkilöllö jotain kikkakolmosta, jolla saadaan mut  16km ja 34 esteen terään seuraavan kolmenkymmenenyhdeksäntunnin aikana. Tai huomenna se varmaan on jo seuraavan vuorokauden aikana. Ehkä pitää kokeilla.

No. Extreme Runille lähdetään, se on selvä. Mennään läpi se kuustoistakilsaa, vaikka sitten kontaten!

Sportsdirectiltä saapui myös tulevien 1-vuotisarpajaisten palkinto. Arvontalaulu raikaa 3.6.2013. Kerron tarkemmat osallistumisohjeet myöhemmin.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Terkut Pasilasta!

Terkut tosiaan Runner's High:lta Pasilasta. Tänään oli edessä se juoksijan tasotesti laktaattimittauksin.

Testin palaute kolahtaa myöhemmin sähköpostiin ja siinä yhteydessä voin kertoa myös lisää itse testauksesta, mutta ensifiilis on, että ehdottomasti kannatti. Sen verran suuntaa-antavaa analyysiä kuulin, että ihan hajulla olen omien syketasojeni kanssa ollut tähänkin asti.

Tässä päälimmäiset fiilikset kuvin.

Naama näytti niin punaiselta, että oli pakko ottaa värit pois. :D

Laktaattimittaus varpaasta? Ei sentään, vaan perinteisiä juoksuvammoja...

Sillälailla...

lauantai 11. toukokuuta 2013

Extremetreeniä ja vähän muuta

Edelliseen postaukseen ei tullut vinkkitulvaa, joten yllätyspalkinto jää arpomatta. Löysin PT-Pian vinkkaamana onneksi nettikaupan, josta sain tilattua kyseisen kuminauhavirityksen kotiin. En vaan tiedä koska se mahtaa saapua.

Mitäs tosiaan sitten. Tiistaina työmatkapyäräilin (6km/suunta). Keskiviikkona uusi tukka ja uusi väri. Ekaa kertaa noin puoleentoista vuoteen hiukset on molemmilta puolin samanmittaiset. Tästä on hyvä kasvattaa. Keskiviikkona kävin myös 8km pk-lenkillä. Pk lenkistä nyt ei juuri jälkipolville ole kertomista. H-i-d-a-s-t-a!  Torstaina uuden saliohjelman ohjaus ja rinta-olkapää-ojentaja treenin testaus. Nyt on kyllä Pia laittanut semmosta settiä, että alkaa yläkroppatreenissäkin olemaan tekemisen meininkiä ja tuntumaa.

Perjantaina ajattelin - huom. ajattelin - pitkää lenkkiä, mutta päädyin suunnitelma b:hen, joka oli grillausta, tomaatti-basilika-mozzarellasalaattia ja mansikoita. Skumppaa suunnittelin kanssa, mutta otinkin lasin tölkin Strongbowta. Hyvää se oli sekin.
Pöllin lapselta uuden treenivihonkin.

Tänään on ollut vapaapäivä. Aamupuuron jälkeen pari tuntia ruuan laskeutumista ja salille tyyppaamaan selkä-hauis-vatsa treeniä. Aijaijaijai! Tosin, kuminauhan puutteessa tein avustetut leuanvedot ylätaljassa vastaotteella mahdollisimman suurella painolla. Tai no, suurella ja suurella. 45kg x 4 taisi olla viimeinen sarja. Taljasuperissa teki mieli purskahtaa itkuun. Olin aivan varma, että jokaisen valtakunnassa elävän PT:n täytyy olla luonnostaan semisti sadisti, sellainen tuntuma oli ohjelmaa läpi rämpiessä. Syke paukutti vähän väliä 140+ lukemissa, mikä on erittäin poikkeuksellista yläkroppatreenille. Alkuun toki on painojen kanssa hakemista ja pitää keskittyä kyttäämään tekniikkaa, ennen kuin pääsee jonkinlaiselle hajulle.

Salihommien jälkeen oltiin kirjaimellisesti pohjalla. Nimittäin Ahveniston maauimalan altaanpohjalla. Käytiin kuvaamassa miehen bändiproggiksen tiimoilta vähän promokuvia. Muusikot on köyhiä, joten valokuvaajaksi valikoiduin minä. Hauskaa meillä ainakin oli, vaikka en tiedä tuliko kuvista kovinkaan julkaisukelpoisia. Aina ei silti jaksa.

Katso video tästä linkistä. 



Kuvaussession jälkeen sohvalla muutama tunti kuvien ja videoiden parissa naureskelua. Lenkille piti mennä, koska tällä viikolla on juostu vasta yksi lenkki, se pk kasi. Vähän vastenmielisesti lenkkarit jalkaan ja baanalle. Onneksi sain nuoresta miehestä seuraa.

Kesän eka juoksulenkki topilla ja lyhyillä trikoilla. Ei sillä, että entistä vähemmän vaatetta imartelisi näitä kurveja yhtään sen enempää kuin koko vartalon peittävä trikooasu. Pikemminkin päinvastoin. Vastenmielinen lenkki parani loppumetreillään kuitenkin noin 200%. Kun kerran jotain varten treenataan, niin treenataan sitten kunnolla.


Kotiin juoksin siis viimeiset 3,5km likomärkänä. Yhteensä siis kympin lenkin.  Ja nytpä tiedän miltä tuntuu toukokuinen vesi lenkkivaatteissa ja lenkkareissa ja miten kohmettaa lämpimät lihakset.

Märät Pegasukset on märät.
Ja märät trikoot märät.

Huomenna lepopäivä, koska maanantaina menen Runner's High:lle Pasilaan testaamaan syketasoni. Jännää!

Ja hei. Jos joku kaipaa mihin tahansa tilaisuuteen viihdyttävää orkesteria, niin Patajätkäyhtye tanssii, laulaa ja soi.






keskiviikko 8. toukokuuta 2013

"Avustettu leuanveto 4 x max"

...näin lukee uudessa saliohjelmassa.

Ei puutu kuin se kuminauha, jotka tuntuu kadonneen maanpäältä. Fitnesstukusta löysin yhdenlaisen, mutta kyseisessä kuminauhassa ei mainita mitään, minkä painoiselle käyttäjälle se on suunnattu.

Nyt kaikki mahdolliset ja mahdottomat fitnesstarvikekauppavinkit kommenttilaatikkoon. Parhaan ja tarkoituksenmukaisimman kuminauhan vinkkaajalle  yllätyspalkinto!

Tänään sain ihan uuden tukan ja kävin hitaalla 8km lenkillä. Peekoota, pe*kele! 



maanantai 6. toukokuuta 2013

Rohkeaa kokeiluhenkeä ja laatuaikaa

Eilisen lenkin jälkeen jalat on tuntuneet hämmästyttävän hyvältä. Päätin kuitenkin pitää lepopäivän varsinaisesta treenistä ja keskittyä laatuaikaan naperon kanssa.

Nuori mies siis harrastaa uintia ja seuraavaan uintiryhmään pääseminen on tietenkin suurinpiirtein elämää tärkeämpää. Kuluneella uintijaksolla (9krt) on käynyt kaksi (2krt!!) niin, että mä olen kertakaikkiaan unohtanut viedä pojan harrastuksiinsa. Mitä tässä nyt on ollut, omaa tautia, kihomatoja ja mitä lie...  Lupasin korvata unohduksen viemällä pojan muuten vaan uimaan, että voitaisiin harjoitella harjoitusta kaipaavia taitoja.

Tänään siis otettiin suunnaksi Aulangon kylpylä.

Kuva lainattu täältä: http://yle.fi/uutiset/usko_kylpylaan_pelasti_aulangon_historiallisen_hotellin/5066551
Okei. Myönnetään, ettei se nyt ihan kamalan vastenmielistä ollut loikoilla kylpylän poreissa, varsinkaan kuvan oikeassa reunassa näkyvässä ulkoaltaassa, kun ihana kevätaurinkokin lämmitti. Parasta kuitenkin oli ottaa pikkumiestä syliin porealtaassa ja rutistaa sitä maailman rakkainta. Joskus vaan täytyy pysähtyä olemaan enemmän läsnä. Nuori mieskin ui 6 x 25m melkein yhteen putkeen, vain ihan minipikkuisella pysähdyksellä kahden ekan altaanmitan jälkeen. Jei!


Vappuhulinoiden jälkeen poika ilmoitti säästävänsä rahaa rullaluistimiin. 35€ oli itsellään säästössä ja äiti sponsoroi loput.  Minä päivitin facebookiin vieväni jo ennalta päivystykseen hoitohenkilökunnalle kahvipullaa, koska aistin ilmassa olevan katastrofin ainekset. Minullakin on rullaluistimet. On ollut jo monta  kolme vuotta. Tänään repäisin kyseisistä helvetinkoneista hintalapun irti ja otin härkää sarvista. Mainittakoon tässä yhteydessä, että kokemusta rullaluistimista on huikeasti, ihan on kahdelta erilliseltä luistelukerralta. Ensimäinen oli jotakuinkin vuonna 93-94, lainasin kaverin luistimia, jossa rullat oli 2x2 rivissä. Ei siitä sen enempää. Sitä seuraava kerta oli sekin ainoa laatuaan, ehkä vuonna 97, kun luistelin kaverin huoltoasemalta ostamilla, mulle pari numeroa liian suurilla luistimilla ehkä yhteensä 200m. Ja nyt taas. Heti perään vuonna 2013.

Lähdettiin pojan kanssa kokeilemaan. Ensituntuma möykkyisellä pihatiellä ei ollut kovin lupaava.


Lähdettiin pian etsimään tasaisempaa asfalttia harjoitteluun. Löydettiin juomatölkkitehtaan edustalta 600m pitkä suora, vastapaistettua tuoretta asfalttia. Ehkä just sen 600m verran yhteensä harjoiteltiin. Tuuli oli aivan järkyttävän kova ja kummallakaan ei ollut päällä takkia, joten palataan harjoituksiin paremmin varustautuneena toisen kerran.


Jei! En kaatunut! 

Tuskin tulee rullaluistelusta uutta lempiharrastusta, mutta ehkä sitä voi vähän kokeilla, ikäänkuin pojan kanssa yhteisen harrastamisen nimessä... Eihän sitä tiedä jos sitä vaikka innostuu. Ensin pitäisi kuitenkin kai oppia luistelemaan?

***

Blogi täyttää kohta vuoden. Pitäisikö sen kunniaksi:

a) lopettaa koko roska
b) järjestää lukijoille arvonta
c) juoda pullo ranskasta tuotua kuohuviiniä

Vastaukset kommenttilaatikkoon. Ihan vaan siksi, koska kovin on tyhjää ollut kommenttiboxissa. *ruikuti ruikuti*

Huomenna kevyt, 9,5h työpäivä klo 12:30-22. Ei varmaankaan luvassa jumppaliikkeitä.